Pieni poika, siipirikkolintu kämmenellään, katsoo taivaalle. Pellon heinät niitetyt ja kukat kuihtuneet. Yksi eksynyt ruusu kukkii ojan reunalla. Valokuva on kuusikymmentä luvulta, kun Suomi kurkotti hyvinvointiin ja maailma muuttui.
Hän, joka ei ole maistanut katuojan vettä, ei tiedä mitä elämä on. Pappi, jota ei ole puukotettu selkään, ei tiedä mitä usko todella on.
Älä maalliseen kiinnitä sydäntä,
Älä himoitse vaimoa, huonetta,
ota leipä lapsesi kädestä
ja vieraalle se lahjoita.
Ja mustinta vihollistasi
nöyrimmästi palvele,
kutsu metsän petoa veljeksesi,
älä Herralta mitään anele.
Joulukuu 1921 Pietari
Anna Ahmatova
Runon suomentanut M-L Mikkola
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Yhä nuoremmat täyttävät 50-vuotta.
Hyvää syntymäpäivää...
Post a Comment