Wednesday, January 12, 2011

Kaipasin Kaikki elämän aamut elokuvaa

Etsin työhuoneenmme hyllyistä videokasettia jossa olisi Alan Corneaun ohjaama elokuva Kaikki elämän aamut, en löytänyt, luulen sen olevan maaseutu asunnossa. Joskus vain on niin että jokin elokuva on iskostunut tajuntaan niin että se täytyy katsoa ja kuunnella uudelleen ja uudelleen.

Elokuva perustuu Pascal Quignardin romaanin. Elokuva kertoo kahdesta barokkisäveltäjästä, Sainte Colomben ja Marin Marais´n suhteesta toisiinsa ja erilaisesta suhtautumisesta elämään ja taiteeseen. Elokuvan musiikki on sieluun käyvää. Kaipasin sitä elokuvaa kyllä ihan haikeasti.

Luen parhaillaan Veronica Pimenoffin Sankarin seisaus romaania. Olin iloinen kun löysin sen uutuuskirjojen hyllystä kirjastostamma, joka toimii, vaikka onkin Kulttuuripääkaupuki vuosi. Veronica P. on suosikkikirjailijoitani. Anna-Maija Ylimaulan ja Anita Konkan kirjoissa on jotain samanlaista, joka kolahtaa minuun. En ole keksinyt vielä mikä se on.

On asioita joita ei voi unohtaa kuin kuolossa, jos silloikaan. Olen ruvennut epäilemään kuoleman kaikkivoipaisuutta.

4 comments:

Ripsa said...

Olipa kiva että tykkäät myös Veronica P.:stä. Tapasin kerran jossain vähemmän virallisessa väenkokouksessa hänen veljensä, joka sanoi että eihän kukaan siskon kirjoja lue tai osta, ne ovat niin hirveän synkkiä.

En ole tuota kirjaa vielä lukenut, se viimeisin kuohahdusta aiheuttanut kirja oli Maa ilman vettä. Siis ainakin omassa mielessäni.

quijote said...

Eivät ne kirjat synkkiä ole. Älyllisiä kylläkin.

Anja Snellmannilla on Ihon aika, joka on kyllä kolahtanut myös.

Mieltymykset ovat omiani.

Turkulaisista kirjailijoista en kirjoita. En kyllä pahemmin luekaan.
Paitsi runoja.

Ripsa said...

Joo, en minäkään kirjoita pohjalaisesta kirjallisuudesta.

Se on liian lähellä ja usein tulee tunne että kirjoittaa naapurin likasta, vaikka ei edes tuntisi ihmistä.

quijote said...

Näin on! Olen joskus miettinyt Turkuun muuttaneita kirjailijoita että uskaltaisiko niiden kirjoittamista kirjoista mitään sanoa.

Hannu Raittilaa mietin.Pidin Leena Landeria Turun ulkopuolisena kirjailijana ja sitten kuulin hänen muuttaneen Turukuun. Haitanneeko tuo mittään.