Kai Nieminen on runoilija. Hänen viimeisin runokirjansa Alan oppia on taattua laadukasta runoa. Minä en ole kriitikko, olen runojen lukija.
...Tilapäisyys on elämän edellytys, muutosta me pelkäämme, pysyvyyteen ikävystymme, tilapäisyydestä me löydämme tarkoituksen.
Kysyin toiselta runoilijalta että osaako Kai koskaan olla ilkeä? Hän vastasi että hankala juttu. Ei helposti. En ole koskaan kuullut Kain ilkeilevän, muut hoitavat sen puolen.
Väitetään että runoilijalla on oltava kurja ja karu lapsuus jotta hänestä tulisi runoilija. Kain lapsuus on ollut tasapainoinen ja rakastava. Kuitenkin hänestä on tullut yksi eturivin runoilijoista maassamme. Taas on kumottu yksi klisee.
En rupea runoja kommentoimaan, lukekaa ja nauttikaa niistä.
Kai Nieminen, Alan oppia. Tammi 2010. 124 sivua.
tuntuu että minua on petetty,
kaikki ystävänikin ovat kuin kaksikymmentä,
kolmekymmentä, neljäkymmentä vuotta sitten
(Sivulla 96.)
No comments:
Post a Comment