Testiä koko elämä

Kolmivuotiaat pitäisi testeillä varmistaa että he ovat päiväkotikelpoisia. Tämän kuuleminen särähti pahasti korvaan. Ne lapset jotka eivät läpäise testiä, lähetetään kotiin kasvamaan.

Todellisuudessa heidät pudotetaan ensimmäisen kerran pelistä pois. Seuraava kerta lienee esikoulu ja sitten koulu. Kenen parhaaksi nämä testit ovat? Työntekijöiden, lasten vai lasten vanhempien? Veikkaan että ei kenenkään eduksi. Säästötkin lienevät heikot. Sitten kävi ilmi että kyseessä olisi kypsyyskoe kolmivuotiaille. Näitä kypsyyskokeita onkin luvassa elämän varrella monia hamaan hautaan asti.

Minusta kyse on lasten alistamisesta tarkkailulle koko lyhyen lapsuutensa ajan.

Riemastun aina kun tapaan luonnollisessa ympäristössä kasvaneen lapsen. He keksivät itse tekemisensä ja nauttivat olostaan. He myös ajattelevat ja puhuvat kuten lapset, eivät kuten pienet aikuiset, joilla on muka elämä hallinnassa. Valitettavasti näitä lapsia on vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän. Elämänhallinta on sana joka joutaisi romukoppaan. Ihminen ei hallitse elämäänsä, eikä ole tarkoituskaan. Riittää kun elää. Elämä ei ole suunnitelmatalous, eikä projekti. Osa lapsista on kuin villipetoja tarhaan tullessaan.
Näin sanoi eräs edistyksellinen, elämäänsä kyllästynyt täti.