Sateenkaaren päässä on aarre

Uskomuksen mukaan sateenkaaren päästä voi löytää aarteen. Uskon kuitenkin että sieltä löytyy tieto toisiaan kunnioittaviksi luoduista ihmisistä. Me länsimaiset ihmiset voisimme oppia Buddhalaisilta toisen ihmisen huomioon ottamista ja kunnioittamista. En ole Buddhalainen, mutta arvostan heidän rauhaan asettumistaan.

Punasipulin puute

Tänään oli Turun torilla vasemmistoliiton tapahtuma. Söimme hernesoppaa sipulilla höystettynä. Minusta punasipuli olisi ollut paikallaan.
Kerran veimme kuumaa soppaa silloiselle kirkkoherralle ortodoksikirkkoon. Hän oli kiitollinen huomiosta. Kirkon toinen työntekijä väitti silloista soppaa poliittiseksi. Eipä tuosta mahanpuruja tullut, siitäkään sopasta.

Auringon polte häivytti ylläolevasta kuvasta soppakeittiön haltijan nimen; se on Raision seudun työttömät ry.

Kauniin kuulas päivä. En soisi niiden päättyvän.

Lootuksen sydän

Suomen Vietnamilaisten Buddhalaisten Yhdyskunta
Buddhalainen kulttuurikeskus
Lootuksen sydän - temppeli

Yllä on sen temppelin taustaryhmä jota joku turkulainen pa***ainen yritti tuhopolttaa toista viikkoa sitten.

Oikealla kuvanäyte tämän älykääpiön tulitikkuleikin tuloksesta.

Lauantaina 25.9.2010 tämä iloinen ja toimelias yhteisö järjesti rakenteilla olevassa temppelissään Kynttilä- ja kiitoksenosoitusjuhlan Moisiossa Turussa.




Paikalla olivat kaupungin edustajat, islam-yhdistyksen edustaja, Ev.lut.kirkon edustaja, joka toi arkkipiispa Kari Mäkisen tervehdyksen juhlaan. Lisäksi oli myös Siirtolaisinstituutti edustettuna. Katoliset ja ortodoksit loistivat poissaolollaan.
Toivomme kaikkea hyvää Lootuksen sydän-temppelille jatkossa.

Syksyinen ääni kaupungin yllä

Kävellessäni liikenteen melussa kuulin äkkiä kovaa lintujen ääntä. Hetken hain silmilläni taivasta ennen kuin huomasin kurkiauran. Kurjet lensivät kaupungin yli etelään. On syksy. Sadetta ja kuulaita päiviä kuten kuuluukin olla. Ja niin pimeät yöt, jotka alkavat päivä päivältä aikaisemmin.

Ruskaa etsimässä / III

Reposaaren hautausmaa on hyvin siisti ja hyvinhoidettu. Reposaarelaisen Toivo Henrikssonin ja Olavi Vaahteran suunnittelema veistos Meren kivet kuvaa meren merkitystä Reposaaren ihmisille kautta aikojen.




Norjalaistyylinen kirkko ja sen hautausmaa sopii hyvin merellisluterilaiseen tunnelmaan.

Kalervo Kallion Nuorukainen ja ankkuri-veistos on vuonna 1958 kuolleen Werner Hacklinin muistomerkki.

Wäinö Aaltonen puolestaan on veistänyt Torpedovene S2- muistomerkin ja se sijaitsee kirkkopuistossa.

Torpedovene S2 oli vuonna 1900 rakennettu venäläinen Sokol-luokan alus. Se oli 58 metriä pitkä ja 5.6 metriä leveä, syväys oli 2,3 metriä. S2 upposi myrskyssä Porin edustalla 4.10.1925 koko 53 hengen miehistö mukanaan.

Yksityiskohta muistomerkistä alla.


Reposaaresta puhuttaessa ei sovi sivuuttaa tuulimyllyjä. Ne ovat, ainakin minulle, yksi Reposaaren tunnuksia.

Menomatkalla yritimme kuvata sateenkaarta, mutta se latistui kontrastin kovuuteen. Osku oli onnistunut kuvaamaan Kauvatsan kirkontornista lähtevän sateenkaaren. Toinen pää laskeutui hienosti pellon reunaan. Sateenkaari jäi minulta kuvaamatta mutta Kauvatsan kirkko kuvattiin. Takavuosina koko kylä oli puolustamassa kirkkoa kun se haluttiin sulauttaa Kokemäen seurakuntaan. Kylän kiukkuisin ateisti karjui että Meidän kirkkoa ei perkele suljeta! Tässä oppia kaikille uskovaisille!

Kokemäenjoki on isojen jokien sarjassa oleva joki. (Kuva alla.) Aurajoki on kaupunkijoki. (Ei kuvaa nyt tähän sarjaan olemassa.)



Reposaaren hautausmaasta linkki:

http://www.porievl.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=417&Itemid=465

Torpedovene S2.sta linkki:

http://www.kaslib.fi/MARE/HIST/s2_1.htm

Ruskaa etsimässä / osa II

Reposaari tekee kävijään siistin ja hyvin hoidettujen puutalojen kylän vaikutelman. Kirkkokatu kuvattuna norjalaismallisen kirkon luota antaa jonkinlaisen osviitan vauraudesta ja järjestyksestä. Kirkkokadun varrella asuvat kartanomaisessa miljöössään Sulo A. Savo ja vaimonsa Mirjami. Sulo on saanut Kotiseutuneuvoksen arvonimen ja ansaitusti. Se oli ranskalainen visiitti sillä kaupungin edustaja saapui hakemaan heitä juhliin.

Takarannan kivet ovat aina yhtä vaikuttavia ja meren rosoisiksi piiskaamia.



Ruskaa ei löytynyt täältäkään.

Ajoimme Kauvatsan vireään kylään Oskua ja Seijaa tapaamaan. Heidän pihallaan oli ruskapuu. Vaahtera hehkui vihreän keskellä. Osku, kirjailija Olavi Peltonen, sanoi että vaahtera oli kissojen vaurioittama ja siksi hehkuu ruskassa.

Julmetut kollit teroittavat kynsiään sen runkoon ja tässä on tulos. Käyhän tämäkin ruskasta.

Kiitos Oskun kotikissojen.

Kokemäen heinäpeltojen muninta on onnistunut hyvin. Kuva alla:



Illan häsyssä ajelimme Kokemäenjoen kautta Turkua kohti. Jossakin Yläneen kohdalla huomasimme kuun taivaalla. Kuu näytti pakenevan kuvaajaa. Häntä varten piti varta vasten pysähtyä että saimme kuun kuvaan. Mokoma linssipakolainen.

Ruskaa etsimässä / osa I

Ajoimme Säkylän kautta Reposaareen, jonka nimellä ei ole mitään tekemistä kettujen kanssa.
Räfsöön nimi tulee ilmeisesti hollannin riutta-sanasta (reef) ja on vääntynyt suomeksi aikoinaan valta-ruotsin kautta foneettisjohdannaisesti repoksi.

Tuhat vuotta sitten Räfsöö on hollantilaisten kartoissa lähinnä kiertämistä vaativa riuttamuodostelma matkalla Teljän vanhaan kauppakaupunkiin tuottavaan turkisjahtiin ja arvokasta suolaa viemään.

Reposaaresta lisää netistä, ja kirja:
Reposaaren historia, Lähteenoja Aina, Pulkkinen Osk., Hacklin Werner, painettu 1942.


Säkylän Pyhäjärven rantatiellä ruskasta ei ollut tietoakaan. Aurinko paistoi syyskuun innolla täysillä tehden kuvaamisen polttavan kontrastin vuoksi haasteelliseksi.



Kuvaus ruskan etsimisestä jatkuu ...

Sunnuntaina 19.9. 2010

Satoi kaatamalla. Raunistulan viljasiilosta ei ole jäljellä kuin pyllymäkeä laskemaan houkuttelevat betonimurskakasat. Sen estämiseksi alue on aidattu kuin sinne olisi rakenteilla uusi keskitysleiri.

Kävelimme edelleen vanhan Barkerin tehdasrakennuksen ohi. Seinässä oli kyltti jossa lukee että rakennusliike rakentaa kohteeseen asuntoja. Mieltäni jäi vaivaamaan että tehdäänkö vanhaan tehtaaseen asuntoja, vai vanhan tehtaan paikalle uusia asuntoja.

Aamulla herättyäni katsoin Juhlaliturgiaa Valamosta. Oli ollut taitavat kuvaajat paikalla. Välillä tuntui kuin olisi katsonut maalausta tai oopperaa. Kaunis ja visuaalinen kokonaisuus. Oli kirkonmiehiä ulkomailta ja kotimaasta.

Iltapäivällä kävelimme Nummenpakalle saunomaan. Pihalla oli pudonneita omenoita ja nehän on kerättävä talteen ennen kuin ne muumioituvat.

Nyt täytyy valmistautua henkisesti ruskaretkelle. Toivottavasti on tihkuinen ja tuhruinen sää, sillä sellainen on paras kuvaussää.

Päivän lainaus 18.9. 2010

Viereisellä penkillä istuva nainen, ei nuori eikä vanha, hän syöttää leipää kymmenille puluille ja varpusille jotka parveilevat hänen ympärillään. Pari pulua on istunut hänen olkapäälleen Hän on pyhä Fransiskus Assisilainen. Hän pitelee kuperretulla kämmenellään hentoa pulua, jolle juttelee ja laulaa, kuin pikkulapselle. Hän päästelee helliä ja maiskuttavia ääniä. Saku näkee edessään rakastavan parin....
Saku sekä liikuttuu, että ilahtuu.
Yht´äkkiä ja varoittamatta nainen taittaa pululta niskat. Se nytkähtää ja nainen työntää sen laukkuunsa. Koko lintukatras hajoaa kuin salakkaparvi tyynessä lahdessa kun petokala iskee.(Lainaus Claes Anderssonin kirjasta Salto Mortale.)

Sytytin aamulla tuohuksen Virosta löydetyn, kuluneen Jumalanäidin ikonin eteen. Tuohus tuoksui Konevitsan luostarille. Niissä on oma tuoksunsa pihkainen, keltainen värinsä erityinen.

Valaistuminen on teennäinen sana. Olisi parempi sanoa oivaltaneensa tai tiedostaneensa jotakin.

Testiä koko elämä

Kolmivuotiaat pitäisi testeillä varmistaa että he ovat päiväkotikelpoisia. Tämän kuuleminen särähti pahasti korvaan. Ne lapset jotka eivät läpäise testiä, lähetetään kotiin kasvamaan.

Todellisuudessa heidät pudotetaan ensimmäisen kerran pelistä pois. Seuraava kerta lienee esikoulu ja sitten koulu. Kenen parhaaksi nämä testit ovat? Työntekijöiden, lasten vai lasten vanhempien? Veikkaan että ei kenenkään eduksi. Säästötkin lienevät heikot. Sitten kävi ilmi että kyseessä olisi kypsyyskoe kolmivuotiaille. Näitä kypsyyskokeita onkin luvassa elämän varrella monia hamaan hautaan asti.

Minusta kyse on lasten alistamisesta tarkkailulle koko lyhyen lapsuutensa ajan.

Riemastun aina kun tapaan luonnollisessa ympäristössä kasvaneen lapsen. He keksivät itse tekemisensä ja nauttivat olostaan. He myös ajattelevat ja puhuvat kuten lapset, eivät kuten pienet aikuiset, joilla on muka elämä hallinnassa. Valitettavasti näitä lapsia on vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän. Elämänhallinta on sana joka joutaisi romukoppaan. Ihminen ei hallitse elämäänsä, eikä ole tarkoituskaan. Riittää kun elää. Elämä ei ole suunnitelmatalous, eikä projekti. Osa lapsista on kuin villipetoja tarhaan tullessaan.
Näin sanoi eräs edistyksellinen, elämäänsä kyllästynyt täti.

Marilainen lehmä

Rasva ei ole vaarallista, paitsi kevyttuotteet. Olen tehnyt maallikon diagnoosin asiasta: Kyse on ihmisen kehon järkkyneestä ravinnon tarpeesta. Ihmisen keho on aikojen saatossa mukautunut niukkuuteen, kohtuullisuuteen ja sopivuuteen. Nyt elämme aikaa jolloin ravinnosta on tehty muuta kuin välttämättömyys elämän säilymiselle. Maksan tuottaman luonnollisen kolesterolin tuotto on häiriintynyt.

Näin ajattelin tänä sateisena päivänä. Selasin Suomensukuisten kirjoittajien antologiaa Volga. Marilaisen lehmän maidon rasvaprosentti saa olla ihan millainen hyvänsä. Lehmät ovat kummallisia eläimiä syövät mitä annetaan ja antavat lypsää itsensä kuiviin. Tämän lienee eräs runoilija sanonut runossaan verotuksen mielekkyydestä. (Mikäli oikein muistan.)


Marin tasavallan nykyinen tilanne lienee Marilaisten osalta sama kuin muidenkin Venäjän vähemmistökansojen eli sulautuminen valtakulttuuriin. Venäjällä on menossa "kansojen yhtenäistämisen"-projekti. Valeri Mikorin novelli Ensilumen hehku Sue-joen rannalla on taas ajankohtainen sillä Venäjän hallinto suunnittelee Tseboksarin patoaltaan lajentamista ja veden pinnan nostamista 63 metristä 68 metriin. Se tarkoittaa alavan alueen 165000 hehtaarin alueen veden alle jäämistä.Ympäristöaktivistit ovat varoittaneet vedennoston haitallisesta vaikutuksesta. Ihmisiä jouduttaisiin pakkosiirtämään ja kulttuuriympäristöjä tuhoutuisi. Vuori-Marissa jouduttaisiin 3000 ihmistä siirtämään pois kotiseudultaan. Jos patoaminen toteutuu niin marilainen lehmä ei enää tepastele maisemassa, ainoastaan kuvassa.

En tiedä mikä Marin kielen asema on nykyään Venäjällä. Epäilen sen olevan uhattu.

Kts myös jutustelua:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/09/udmurtia-mielessain.html

Puistopuusta Veistoksiksi Turun kirkkopuistossa

Ylläoleva teos: Timo O. Nenonen, Ilman liikettä. Vuorijalava 2010.


Tässä siis lisää ilman asianmukaista lupaa otettuja kuvia näyttelystä Puistopuusta Veistokseksi. Taustalla: Lumo-keskus Koroinen 16.8. - 5.9.2010. Teokset ovat näytillä 30.9.2010 saakka.

Oikealla oleva teos: Laura Pohjola, Pikkurilli. Vuorijalava 2010.

Veistos on yksi suosikeistani. Siinä on hellyttävää optimismia syksyisen harmaassa tihkussa. Eilen kävelimme Tuomiokirkon ohi ja huomasimme että Tuomio-kahvilan ovi oli auki. Olisimme juoneet tuomiokahvit Irja Askolan piispaksi vihkimisen kunniaksi. Kahvi oli loppu ja se olikin kirkkokahvi-tapahtuma, selitti nainen tiskin takana. Sitten minä yllytin jäykkäilmeistä porukkaa katsomaan puupatsaita puistossa. Luterilainen jähmeys palasi kertaheitolla mieleeni ja pakenin paikalta. Niin murtui viimeinen taantumuksen linnake naisten suhteen kun Irja Askola valittiin piispaksi. Yliopisto on ollut toinen linnake. Ovatko molemmat piilosuvaitsemattomia jatkossakin?
Naisen väki on vaarallinen.

Alla oleva veistos Ilman liikettä voisi olla Ilmanliikettä. Ehkä kuitenkin mato tai toukka on liikkumaton tarkkailija. Jopa niin, että en aluksi edes huomannut sitä.




Teokset ovat näytillä 30.9.2010 saakka.

Turun Tuomiokirkon puistossa asuu veistoksia

Yllä olevan teoksen Nousu tekijä: Virve Hirsmäki. Vuorijalava 2010.

Vasemmalla olevan teoksen Inkkari Rutse on tehnyt Pekka Taivainen. (Vuorijalava 2010.)

Kirkkopuistossa on samaan aikaan meneillään kaivauksia.

Vanhaa Turkua löytyy melkein joka paikasta mistä vain vähän viitsisi kuoputella.

Alla oikealla olevan teoksen nimi on: Nuorena vitsa väännettävä. Vuorijalava ja paju, 2010- Tekijä: Timo Takala.

Teokset ovat näyttelystä Puistopuusta Veistokseksi, Lumo-keskus Koroinen 16.8. - 5.9.2010. Teokset ovat näytillä 30.9.2010 saakka.

Tuomiokirkkopuiston puuveistokset ovat nähtävillä, kosketeltavina ja haisteltavina.

Ne tavallaan korvaavat puistosta kaadettuja puita.

Kun on vuosikymmenet tottunut näkemään samoja suuria puita puistossa ja kun ne sitten jonakin vuonna kaadetaan, niin mikä tässä maailmassa on pysyvää.

Kirkko on pysynyt kummullaan muutaman sataa vuotta. Kirkon torni tosin on palanut aikoinaan ja ylin osa siitä on rakennettu uudelleen.

Nämä puuveistokset uhmannevat omaa aikaansa, nyt ne odottanevat syksyä ja tulevan talven tuiskuja.

Vai lieneekö heillä pysyvämpikin vuokrasopimus?



Yllä oleva teos on Hiidenkirnuvalas, Vuorijalava 2010. Taiteilija: Pekka Tolonen.

Kaupunkikuvia Turusta 11.9.2010

Jokikadun Autonomista kulttuurikeskusta runnotaan matalaksi.

Tilalle noussee NCC.n rakentamia voittoa tuottavia tornitaloja.

Oikealla rakennusten sisältä paljastuu seinämaalauksia, freskoja.

Arvotontista pääomien tuotto noussee ullakkokerrosten ylätasanteille, jollei yli.


Kuvassa alla sorsia seisoskelee ilmeisesti ilman NCC.n lupaa Simonsaaren matalikolla.

Päivänsini kukkii

Siirsin Päivänsinen sisälle.

Se rupesi heti kukkimaan ja pukkaamaan nuppuja.

Taisi olla loukkaantunut aidanvierustalla ulkona kesäloman aikaan.

Ei kukkinut, vaan murjotti.

On syyskuu ja normaali kesäsää jatkuu.

Ja päivänsini kukkii kuin ei talvea lähelläkään.

Hetket ja harharetket

Turussa on tehty ilkivaltaa Buddha-temppelille. Minusta teko on tuomittava. Vandaalit ovat liikkeellä muuallakin maailmalla. Floridassa fundamentaali kristitty pappi joukkoineen uhkaa polttaa Koraaneja, muslimien pyhiä kirjoja. Kirjarovioista on ennenkin alkanut isompia paloja. Amerikan Yhdysvallat taantuu ja piskuinen Suomi piipertää perässä.

Aamulla kuuntelin energiapoliittista keskustelua radiosta. Aloin pelätä kotikyläni pienen suon ja kauniin erämaajärven puolesta. Jos suo otettaisiin energiakäyttöön, seuraisi auttamattomasti järven tuhoutuminen. Työllisyysnäkökohdat olisivat varsin huterat, ainakin paikallisille ihmisille. Olen vakavasti sitä mieltä että meitä kustaan silmään näissä energia, verotus ja työllisyysasioissa. Juovuttaako valta vihreätkin Kataisen hovitytöiksi ja pojiksi? Itse aloin epäillä yliopistoaikoinani vihreiden oikeistolaistumista kuunneltuani vihreän opiskelukaverini puheita. Minusta hänen olisi pitänyt olla mielipiteidensä perusteella kokoomuksessa. Hän halusi puhdistaa vihreät leuhottelevista idealisteista. No, vihreät ovat nyt oikealla ja politiikka sen mukaista.

Harharetkeni vihreissä päättyi jo ennen viime vaaleja. Palaan vasemmistoliittoon takaisin. Tiistaiseuran ortodoksitädit kauhistuvat sillä heidän mukaansa romanialainen kirkkoherransa vihaa kommunisteja ja ryssiä. En ole kumpaakaan.

Konevitsan hunaja, karhut ja uskonnonopetuksen tärkeydestä

Karhu-emoja poikasineen on nähty lähietäisyydeltä monta. Itseäni huvittaa nämä karhuvaaratiedotukset tiedotusvälineissä. Kesäpaikkamme lähellä asusti karhu-emo kolmen poikasensa kanssa. Ihmiset varoivat häiritsemästä heitä. Viestejä karhujen liikkeistä viestittivät ihmiset keskenään. Karhuilla on juuri nyt kiire kerätä vararavintoa talvihorrosta varten. Mistä muualta ne sitä hakisivat huonona marjakesänä kuin puutarhoista ja kaurapelloista. Hunajapöntöt ovat vaarassa varmaankin.

Hunajasta puheen ollen: Konevitsasta ostamani hunaja loppui aamulla. Oli hyvänmakuista hunajaa. Kullankeltaista ja notkeaa. Konevitsan luostarista muistan ainoastaan hyviä asioita. Heitä ei ole pilannut elintaso, eikä prameus. Siellä ymmärsin millainen aukko sivistykseen syntyy kun uskonnonopetus kielletään. Jokaisen palveluksen jälkeen igumeni selitti kyseisen päivän tekstin venäläisille turisteille. Pyhäkoulu kaiken ikäisille. Suomessa asuville venäläisille lienee samanlaista opetusta kirkonmenojen jälkeen.

Meille kaiken saaneille tämä on vaikeata käsittää. Joku turkulainen äkäili että meidän verorahoilla tuokin palvelu on järjestetty. Ainaista napinaa siitä kuka maksaa veroja seurakunnalle. Eivät kaikki seurakuntalaisetkaan saa kaikkia palveluja vaikka maksaisivat hunajaa. Miten vähävarainen matkustaa sielunhoidollisiin palveluihin muualle, jos oma seurakunta ei pysty tarjoamaan palveluja. Eriarvoisia me olemme aina, siitä ei päästä mihinkään.

Oikealla alinna selitys nallekarhukuville.

Seitsemäs taide

Selasin Henry Baconin Seitsemäs taide teosta. Se on kirja elokuvan ainutlaatuisesta asemasta muiden taiteiden joukossa. Elokuva käyttää taiteessaan sulavasti kaikkia muita taiteita:runoutta, kuvataidetta, musiikkia, arkkitehtuuria...

Runous ja runollisuus ovat eri asioita. Runouteen kuuluu runo tai runoteos jota käytetään elokuvassa esimerkiksi ranskalainen Andre Techinen Vuodenajoista parhain(1963) päättyy nuoren tytön muistamaan runoon.

Runollisuus on venäläinen käsite. Se tarkoittaa tunnelmaa tai mielentilaa, joka syntyy siinä hetkessä. Andrei Tarkovskin Peilissä käytetään Arseni Tarkovskin, Andrein isän, runoja kollaasin koossapitäjänä ja runollisessa mielessä. Runo taiteena on läsnä. Tämän keksi itse jo kauan sitten. Runounollisuuden käsitettä Bacon ei käsitele kirjassaan.

Elokuva on kaikkien taiteiden kohtauspaikka.

Henry Bacon, Seisemäs taide. SKS Helsinki. Suomen Elokuva-arkiston julkaisuja. (2005)

Ajan merkit näkyvillä....

Toivon totisesti kuulleeni tai ymmärtäneeni väärin. Radiossa ulkomaalainen poliitikko puhui että tarvittaisiin keskitettyjä vankileirejä romaneille koska he ovat uhka Euroopan Unionille.

Eiköhän nyt hieman liioitella. Historiassa on kyllä dokumentteja keskitysleireistä. Nuoremmat poliitikot eivät taida ottaa vakavasti mennyttä historian aikaamme.
Ennen kuin huomaammekaan olemme mukana vaarallisessa poliittisessa ajattelussa mekin.

En usko että romanit ovat todellinen uhka kenellekään. Vaarallisesti ajattelevat poliitikot sen sijaan ovat.

Taideslummi Turussa

Turun Tuomiokirkkopuistossa on meneillään taideslummi. Nuoret taiteilijat haluavat korostaa näin puuttuvia työtiloja. Kaupunki ei ole osoittanut paikkaa työtiloiksi näille taiteilijoille.
Suosittelen kaikille piipahtamista tähän Taideslummiin. Nähtävillä on taideteoksia, sarjakuvia ja kannanottoja. Näin tulevana kulttuurin pääkaupunkina Turku voisi ajatella näitäkin taiteen tuottajia, vaikka he eivät olekaan vielä nimekkäitä. Eliittitaiteilija on monimielinen käsite. Se tarkoittaa hyvää ammattitaitoa, ei kuulumista eliittiluokkaan.

Näyttely on ilmainen. Siellä on myös kierrätysteltta.