Urkujen pauhina täyttää asunnon. Ehkä hieman liian lujaa näin pienessä tilassa. Korjaan violettia kesähattuani; tärkit valuivat Konevitsan metsäpoluille. Pujotan ohutta puuvirpaa lieriin. Asiantuntija perheenjäsen sanoo että nuo ovat romanttiset urut. Saattavat ollakin. Keski-Porin urut.
Tällainen musiikki vaatisi ison salin kuten eräässä myytävässä rakennuksessa näyttäisi olevan. Järveä, peltoa, metsää ja talo vaaran laella. Sinne mahtuisi urkujen pauhinaa.
Runoilijat eivät rikastu runoillaan. Runoilijan tehtävä on olla marginaalissa. Prosaistitkaan eivät rikastu sanan varsinaisessa merkityksessä. Eikä yksikään kirjailija Suomessa kirjoita laskelmoidusti rikastuakseen. Sofi Oksanen kirjoittaa hyvin, on älykäs ja osaa olla mediassa.
Dostojevskiä vai lukea monella tavalla. Voi lukea hyvänä ajankuluna jos lukijan kapasiteetti ei riitä enempään.
Urut vaihtuivat pianoon. Pianossakin voi olla kova sointi, huomaan.
Porin kirkon uruista asiaa näiltä sivuilta, klikkaa!
http://www.poriorgan.fi/poriorgan/index.php/paschen-urut
No comments:
Post a Comment