Menin seuraavana aamuna pirttiin, uunin kylki oli lämmin, laudoilla vastapaistettuja ohuita ruisleipiä. Ilmassa oli tuoksu, kuin kesän, tai vasta alkavan elämän. Antti Hyryn Uuni-teoksen viimeiset lauseet.
Luin kyseisen teoksen melkein yhdeltä istumalta. Se on kiireetön, todellinen ja rauhoittava lukukokemus. En kokenut mitään raamatullista, kuten jotkut ovat kokeneet. Minusta tämä on elettyä elämää, ja siksi niin kiehtovaa. Rauhan ja levollisuuden kokemus, samanlainen kuin luostareissa tulee etsimättä. Se vain on.
Ilta vaihtuu yöksi. Viileä tuuli viriää ikkunasta. Helle ei ole jatkuva olotila. Sade ei ole vieläkään siunannut maisemaa.
No comments:
Post a Comment