En ole koskaan viehättynyt ruotsalaisesta, ah, niin kohteliaasta kohtaamisesta. Torilla on kaikea, kaunista ja siistiä. Täällä ei varmasti synny suurta draamaa koskaan. Toista se on kotoisassa Suomessamme. Kuuntelin taas Täällä pohjan tähden alla kuunnelmaa radiosta. Leena Lander on tehnyt teoksen naisia lihaksi, Väinö Linnalla olikin hieman kaukainen naiskäsitys mielestäni.Esimerkiksi Koskelan Elina oli suorastaan madonnamainen ja epätodellinen arjessa. Lander tekee Elinasta hahmon joka vastaa tätä päivää. Karuus, jota kaipasin, tuli esille Juha Seppälän dramatisoinnissa. Elämän ja ajan rosoisuus oli läsnä. Jään odottamaan mielenkiinnolla tulevia jaksoja.
Meren takainen maa on aina hieman myyttinen. Ja taitaa myytiksi jäädäkin.
3 comments:
Draamaa on kyllä tarjolla politiikan huipultakin! Älkää aliarvioiko demareita...
Kuumalta näyttää! Mitä tässä muuta sanoisi.
Mikä on vihreiden rooli tässä?
Post a Comment