Tuesday, August 25, 2009
Umpikuun aikaan
Jokirannan rotta luuhaa piilossa. Ehkä se ei halua tulla kuvatuksi. Illan häsyssä pöheiköissä polttiaisparvi saa päänahan kihelmöimään. On syksyn henkäys ja kuoleman lähestyvä syleily luonnossa. Yksinäinen haavanlehti punaisena polulla. Tuuli on nyt hiljaa. Minusta tuntuu että lapsena syksy oli voimakkaampi ja tuli ajallaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment