Joutsenet viipyilevät joessa. Lokit vahtivat Simon saarta. Mereltä tuulee viileästi. Aurinko paistaa. Jokirannan roskat lilluvat joessa. Vesi on matalalla. Nuoret ihmiset istuvat jokirannassa. Rentukoita ei vielä ole, mutta jokunen leskenlehti ja sininen kukkanen uhmaavat olosuhteita.Kävin katsomassa galleria Nefretissä kuvataiteilija Kaija Mäenpään näyttelyn. Menen uudelleen, sillä se synnytti ajatuksia muistin paikoista ja avautuvista ovista.
Rupesin pohtimaan muistia ja värejä. Synnyttääkö muisto tietyn värin?
Kävelin katsomaan praasniekan rippeitä, mutta ne olivat ohi. Ikonimaalarit purkivat näyttelyään. Minun piti ottaa kuva Pyhän Aleksandran ikonista, mutta jokin esti minua menemästä sisälle. Ehkä itsesuojeluvaisto heräsi.
Tulomatkalla Simo joutsen poseerasi kameralle. Siiri oli kauempana ja keräsi ravintoa.
Porista soitettiin ja kerrottiin että Reposaaressa on monta joutsenta parhaillaan lepäilemässä. Tuulia, tuulimylly on rikki ja Reposaaren kivet yhtä rosoisia kuin ennenkin. Ilomantsissa lumi sulaa kohisten. Nyt iskee koti-ikävä.
Alla paatti seilaa Mäntyluodon satamaan sisään.
1 comment:
Mielenkiintoinen kysymys. Tuoksuista on puhuttu paljonkin muistojen ja muistin yhteydessä. Varmasti muillakin aisteilla on oma merkityksensä muistojen muistissa.
Post a Comment