Ihminen voi olla maailmassa olematta

Kirjan voi avata ja sulkea. Kuvaa voi katsoa tai olla katsomatta. Oven voi avata tai olla avaamatta. Muisti tallentaa aikaa ja tapahtumia. Ihminen voi olla maailmassa kohtaamatta ketään tai sitten avata ovensa ja myös sulkeutua. Aika on ja on samalla ajaton. Muisti ja muistot ovat henkilötasolla omia. Samasta muistosta voi toinen saada irti jotain muuta. Kansakunnan muisti taas on kollektiivista. Vanhojen latojen seiniin kaiverretut päivämäärät ja vuosiluvut ovat muistin paikkoja.

Kuvataiteilija Kaija Mäenpää on valokuvannut vanhoja latoja, ovia ja kirjoja. Näyttelyssä on kaksi tasoa valokuvauksellinen ja kuvataiteellinen. Mustavalkoiset ladot ja latojen sisäkuvat väreinä maalauksissa. Kuvat ovat saranoilla kääntyviä ovia. Värit ovat nostalgisen sinistä ja punamullan punaista. Valo on jotakin sakraalia, jotakin vuosisatojen takaista tietämystä. Aloin ajatella Tarkovskimaista maisemaa jossa vanhat mestarit näyttäytyvät.

Ajattelin ottaa kuvan valokuvasta, jossa oli vanhat, arvokkaat kirjat kamanina pariovet, joista toisen alta tulvi lämmintä valoa. Yläosassa oli alttarimainen asetelma vanhaa viisautta ja sakraalia oloa. Kuvaus ei onnistunut sillä lasipinta heijasti liikaa.


Minua tämä näyttely liikutti.