Kävelimme Turun tuomiokirkon ohi Gogol-luentoa kuuntelemaan Vanhalle Suurtorille, kun näimme Jeesus Nasaretilaisen tuomiokirkon portailla. Siellä harjoiteltiin pääsiäisnäytelmää. Korkealla kirkon tornin puolivälissä lenteli pari eksynyttä naakkaa. Kivirappuset odottivat kulkijoita. Näytelmän ensi-ilta pitkänäperjantaina, illalla klo 22:00. Seuraavat lauantaina ja viimeiset sunnuntaina.
Turun Pietariseura ryn vieraana teatteriohjaaja Vesa Raiskio puhui Gogolista ja hänen näytelmistään. Teatteri-ihmiset osaavat kyllä rytmittää luentonsa oikein. Aika kului siivillä, kuin virkamiehen ruokatunti. Gogol on hänen mielestään lempeä satiirikko jonka tuotannossa Pietari näyttäytyy toisaaltana absurdina tai vihamielisenä kaupunkina. Nevan rantakadun iltainen harmaus voisi olla ystävyyskaupunki Turun rantakatu, ainakin auringon laskettua kun katuvalot eivät paljasta ankeaa totuutta. Niin että kumpi kaduista on ankea? Jääköön kuuntelijan päänvaivaksi.
Raiskio lausahti jotain hyvin syvällistä ja osuvaa Päällysviitta-novellin erittäin tärkeästä henkilöstä, jonka puoleen päähenkilö kääntyy, koska hänen hieno, uusi viittansa varastetaan. Kyseinen tärkeä henkilö on hyvin tuttu ajassammekin. Nämä henkilöt menevät kilpaa kellon kanssa ja uskovat olevansa kuolemattomia. Tämän Gogol paljastaa loistavasti Päällysviitta-novellissaan, sillä kukaan ei ole kuolematon.
No comments:
Post a Comment