MIKSI KISSAT ISTUVAT MIELELLÄÄN AURINGOSSA

MIKSI KISSAT ISTUVAT MIELELLÄÄN AURINGOSSA

Me kaikkihan tiedämme, että kissat viettävät mielellään aikaansa
auringonpaisteessa istuskellen tai lojuen. Mutta tietääkö kukaan miksi?

Tämä tarina alkaa niistä päivistä jolloin Nooa rakensi Jumalan käskystä
Arkkia. Nooan oli tarkoitus koota Arkkiin naaras ja uros jokaisesta
eläinlajista, jotta nämä voisivat lisääntyä ja täyttää maan sen jälkeen kun
kaiken hukuttanut vedenpaisumus olisi ohi.

Nooa oli rakentanut Arkkiaan sata vuotta. Hän oli käyttänyt myös paljon
aikaa varoittaakseen kanssaihmisiään tulevasta tuhosta, joka olisi seurausta
syntisistä elämäntavoista. Ihmiset vain nauroivat Nooalle ja pilkkasivat
hänen Arkkiaan, joka oli rakennettu keskelle rutikuivaa erämaata. Lopulta
Arkki kuitenkin valmistui. Melkoisen vaivannäön jälkeen yksi naaras ja yksi
uros jokaisesta eläinlajista saatiin lastattua Arkkiin. Urakan jälkeen
suuret sadepilvet alkoivat kerääntyä taivaalle ja kaukaa kuului ukkosen
jyly. Jumala oli pian tulossa sulkemaan Arkin oven ja sinetöimään sen.

Viime hetkillä ilmaantui yllättävä ongelma. Nooan vaimo kieltäytyi tulemasta
mukaan. Hän seisoi laskusillalla selkä käännettynä Nooaan päin ja piteli
tabbykuvioista kissaa sylissään. Riita oli alkanut alun perin rouva Nooan
kissasta. Nooalla nimittäin oli jo kaksi kissaa Arkissa ja hän vaati
ehdottomasti vaimoaan jättämään kissansa ulos. Tässä välissä täytyy
huomauttaa, että vaikka kyse oli rouva Nooan kissasta, kissa oli suuresti
mielistynyt itse Nooaan. Se oli aina hieromassa itseään Nooan kaavunhelmaa
vasten ja hyppäämässä tämän syliin hellittelyjen toivossa. Todennäköisesti
jokainen meistä tuntee tällaisen kissan joka pitää juuri siitä ihmisestä
joka ei voi sitä sietää, eikä koskaan vastaa sen hellyydenosoituksiin.
Kaiken lisäksi Nooa tiesi, että vaimon kissa oli taitava metsästäjä, eikä
metsästäminen Arkissa tullut kyseeseenkään. Hiiriähän oli vain kaksi
kappaletta niin kuin muitakin eläimiä.

Rouva Nooan vastaanhangoittelulle oli tosin muitakin syitä, kuin kiista
kissasta.

*Ala nyt tulla nainen, on aika lähteä* Nooa huusi.

*Enkä tule! Minä olen kurkkuani myöten täynnä tätä Arkkia, joka on vienyt
sinun huomiosi viimeiset sata vuotta. Aina kun minä olisin tarvinnut sinua,
sinä olet ollut höyläämässä lautoja tai naulaamassa niitä yhteen. Toivon
todella, ettei tämä arkki vuoda yhtä pahasti kuin talomme katto, jota et
koskaan joutanut korjaamaan.*

*Tiedät aivan hyvin, että Jumala käski minun rakentaa Arkin. Ala nyt tulla,
pian alkaa sataa.*

*Enkä tule! Sinä rakastat tätä Arkkia enemmän kuin minua! Minä olen
valmistanut sinun ruokasi, pessyt pyykkisi ja kasvattanut kolme poikaasi
yksinäni. Shem, Jephtah ja Hamm ovatkin olleet melkoisia jukuripäitä
kasvatettaviksi. Sinä olet vain väsännyt Arkkiasi keskellä erämaata. Et ole
välittänyt vähääkään siitä, että koko naapurustomme pitää meitä pilkkanaan
ja naurun alaisina. Olemme paikallinen vitsi!"*

*Tulet nyt heti sisälle nainen! Minun täytyy pelastaa maailma.*

*Jos haluat pelastaa maailman, voisit aloittaa pelastamisen omasta
avioliitostasi. Kaiken lisäksi sinä vielä vihaat minun kissaanikin, etkä
anna ottaa sitä mukaan!*

Kuului kova ukkosen jyrähdys, joka kuulosti aivan julmistuneelta mylväisyltä
NOOO-AAAH! Ensimmäiset sadepisarat saivat Nooan muutamaan mielensä. Hän
tarttui vaimonsa käsivarteen ja raahasi tämän kissoineen Arkkiin.

*Sinä paholainen! Tule sisään ja ota se kurja katti mukaasi!*

Konnanjuoniaan punova Paholainen oli norkoillut lähistöllä ja odotellut
juuri tuollaista kutsua, minkä Nooa parhaillaan esitti. Kun Nooa kiskoi
vaimoaan sisälle, Paholainen muutti itsensä isoksi punaturkkiseksi rotaksi,
jolla oli teräväkärkiset korvat ja kaksihaarainen häntä. Paholaisrotta
luikahti sisään Arkin oven raosta ja paineli saman tien ruumaan tekemään
pahojaan.

Jumala sinetöi Arkin oven kiinni ja saman tien alkoi sade. Tunnette varmaan
tarinan kulun ja sen kuinka satoi 40 päivää ja 40 yötä, joiden aikana maa
peittyi veteen ja kaikki elävä hukkui. Paitsi tietenkin ne, jotka olivat
turvassa Nooan Arkissa. Siitä ette kuitenkaan liene kuulleet, että samalla
kun myrsky raivosi Arkin ulkopuolella, sisällä jatkui Nooan pariskunnan
enimmäkseen äänetön, mutta yhtä myrskyisä riita. Riidan jatkuessa punainen
rotta pääsi vapaasti tekemään tuhojaan. Se nakersi ahkerasti reikää Arkin
pohjaan saadakseen sen uppoamaan.

Ne harvat sanat, jotka Nooa ja hänen vaimonsa vaihtoivat keskenään, olivat
jääkylmiä ja tylyjä. Vaikeat olosuhteet ja päivä toisensa jälkeen jatkuva
raskas ruokkimis- ja huoltotyö eivät parantaneet heidän välejään yhtään.
Liennytystä ei tuonut myöskään se, että vaimon kissa kiehnäsi koko ajan
Nooan jaloissa. Joka kerta kun kissa puski Nooan kaavunhelmaa tai yritti
hypätä tämän syliin, se tuli hyvin tylysti torjutuksi. Nooan hermojen
kiristyminen saavutti lakipisteensä sinä päivänä kun hän kompastui
kiehnäävään kissaan ja lensi naamalleen elefantinkakkaan, jota vaimo oli
parhaillaan lapioimassa ulos lantaluukusta. Nooa muuttui sinipunaiseksi
raivosta ja viisas kissa katsoi parhaimmaksi luikkia turvaan kannen alle.
Sen sijaan kaikki Nooan ja hänen vaimonsa välille patoutunut kiukku
purskahti ilmoille yhdellä kertaa. He suolsivat ulos kaiken sen kaunan, mitä
olivat matkan ajan sydämissään hautoneet.

Sillä aikaa kun Nooan ja hänen vaimonsa hurja riita raikui kannella, rouva
Nooan kissa samoili ruumassa ja sattui huomaamaan jotain epäilyttävää.
Punainen rotta nakersi pimeässä nurkkauksessa Arkin pohjalautoja. Kissa
ymmärsi heti, mistä oli kyse ja hyökkäsi rotan kimppuun. Se puraisi rottaa
napakasti niskasta kiinni ja raahasi vastaan hangoittelevan saaliinsa
kannelle. Kissa asteli suoraan Nooan luokse näyttääkseen ylpeänä mitä oli
ruumasta löytänyt.

Nooa oli parhaillaan huutamassa vaimolleen jotain sellaista kuin että Tämä
Arkki ei ole mikään Lemmenlaiva! kun hän huomasi vierellään kissan, jolla
oli rotta suussa. Tämä tästä vielä puuttui! Hillittömän raivonpuuskan
vallassa Nooa nappasi kissaa niskasta ja heitti sen saaliineen mereen.

Minun kissani! Rouva Nooa kirkaisi kauhuissaan.

Pudotessaan mereen, kissa päästi rotan niskasta irti. Veteen joutuessaan
Paholainen otti takaisin oman muotonsa ja alkoi uida vimmatusti karkuun.
Silloin Nooa tajusi mitä oli todella tapahtunut. Hän saattoi hyvinkin olla
pelastamassa maailmaa, mutta kissa oli pelastanut hänen Arkkinsa
uppoamiselta.

Sopottaen anteeksipyyntöjä ja katumuksen sanoja rouva Nooalle, Nooa heitti
kiireesti veteen verkon ja kalasti sillä kissan turvaan. Juuri samalla
hetkellä, kun urhea kissa nostettiin vettä valuvana kannelle, aurinko tuli
ensimmäistä kertaa sateen jälkeen esille pilvien takaa. Kissa istahti
kannelle paistavaan auringonsäteeseen itsetyytyväinen ilme kasvoillaan ja
alkoi kuivata turkkiaan.

Siitä päivästä lähtien kissat ovat mieluusti paistatelleet auringossa
muistelemassa sitä päivää, jolloin Nooan vaimon viisas kissa pelasti koko
maailman.

Lähde:

**