Kylmä pohjoistuuli lennätti hiekkapölyä kävellessämme kaupungilla. Eräässä galleriassa katselimme teknisesti hyvää maalaustaidetta. Tapasimme näyttelyssä surullisen naisen joka sanoi menevänsä runotilaisuuteen. Jatkoimme jokirantaa Titanikiin. Mandala oli kävelty yli ja orvokit kuihtuneet. Oli näyttelyn viimeinen päivä.
Palasimme Piispan katua kotiin ja kuvasimme piispantalon edessä olevia sinisiä kukkia. Vanhalle rautatiesillalle emme uskaltautuneet, ties vaikka Hemuli olisi ollut vahdissa.
Siellä ei saa nykyään kävellä, saati pyöräillä, mutta toistuvasti ilmestyy ihmisen mentävä reikä aitaan.
Aurajoki on aina yhtä savinen ja harmaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment