Myöhemmin ajatuksiini tuli nyt jo kuolleen tuttavani kertomus sodan jälkeisestä Helsingistä. Aika oli levotonta ja naisten ei ollut hyvä liikkua yksin iltaisin ulkona. Hän oli ollut taiteilijakapakassa ja riitaantunut miesystävänsä kanssa. Täynnä kiukkua hän poistui kapakasta yksin ja suunnisti kotia kohti. Autiolla kadulla hän näki jo kaukaa miehen jolla oli pahoja aikeita. Hän käveli miestä kohti heilutti nyrkissä olevaa kättään ympyrässä voimaa hakien ja linkosi nyrkkinsä miehen leukaan. Mies kaatui ja hän juoksi pois paikalta. Aamulla hän ajatteli tekoaan ja alkoi tutkia lehtien väkivaltaosastoja löytyisikö kuollut mies tietyltä kadulta, tiettynä yönä. Hän kertoi vähän ennen kuolemaansa asian vaivanneen häntä läpi elämän. Hän ei ollut varma oliko hän tappanut ihmisen. Kuoltuaan hän sai ehkä tietää miten asia oli.
Ristisaatto vieraalla maalla on jotain muuta kuin turvallinen kävely kirkon ympäri, vaikka ei sitäkään sovi vähätellä. Ristisaatto on myös matka omaan sisnpään.
Kyseinen kuunnelma perustui Tito Collianderin Ristisaatto teokseen. ohjaus oli Kalle Hombergin.
No comments:
Post a Comment