Täysikuu järven yllä. Kuunsilta aalloilla ajeli. Heinäkuun lopun kesästä raskas yön tuoksu, sateen jäljiltä maa kosteaksi pesty. Kanervat kulottuneessa maassa, mustikanvarpuja polunvarressa. Jossakin laulaa yölintu, mikä lienee, kaunista kuitenkin kuulla.
Mikä lie minussa nähty, kuka kumma keksittynä? Lauloiko Mateli runossaan ulkopuolisuudesta, vieraudesta omalla maalla? Luultavasti Mateli ei tullut kovin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Sen ajan naisenrooliin hän ei kovin hyvin sopinut. Sävyisä ja miellyttävä hän ei varmaankaan ollut. Ja mikä pahinta hän ei ollut samaa mieltä monenkaan kanssa. Ilmiselvä taiteilija luonne, ehdoton ja yksinäinen. Osasi luultavasti myös olla yksin.
Mateliin on helppo samastua. Samaa sukua olemme.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Lokit mekastivat luodolla, kaislikon takana. Neljän aikaan aamulla. Otukset ravasivat katolla. Sitten heräsin kovaan sateen ropinaan.
Järvi harmaata huttua sateen läpi nähtynä.
Kuuluvatko lokit järvimaisemaan?
Minusta eivät.
Post a Comment