Nuorna ollessani oli minulla unelmia. Uneksin oivasta uroosta, mainiosta kumppanista. Ei niinä aikoina nainen kumppani ollut, oli monen alainen: ensin oli oma koti, olin isäni alainen. Sitten tuli koko suku, sitä seurasi kylänväki. Kaikki vahti toisiaansa, naisia eritoten. Siinä lauloin rakkaudesta, vaikka en mitään tiennyt. Lauloin rakkauden
puutteesta, hyvän mielen halusin.
Rakensin kuvan rakkaudesta. Se mitä näin oli jotakin muuta. Se mitä koin, oli jotakin muuta. Näin raiskatut naiset, viinapäitten väkisin pannut. Osa juoksi surman suuhun, osa tyytyi osaansa. Minä halusin toisen elämän. Halusin miehen kunnollisen. Halusin miehen jota ei ollut.
Täytyi tyytyä tähänkin.
Kapinoin koko ikäni. Lauloin pahanoloni, intohimoni lauloin runoihini. Mahtoiko kukaan käsittää? Paljastin naisen sieluni koko kansan nähtäville. Eivät ne sitä älynneet, luulivat akan houreiksi. Siitä minä viis välitin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Ilomantsin murre on Laatokan pohjoisosien murretta. Siinä ei sanota mie ja sie, vaan minä ja sinä. Samoin puhun tai sanon, en haasta.
Huastelu on puhetta kyllä. Se on dialogia.
Hävytön laulu ja seksivalistusta neidoille:
Pii, pii piikanen
pillussas on siikanen,
jouvu, jouvu poikanan
ottamaan se pois!
Tuo ei ole luultavasti Matelin laulu, sillä sitä on laulettu siellä, tuolla, joka puolla.
Post a Comment