Aamuyöllä heräsin ja katsoin järvelle. Utu leijui järven yllä, näin soutajan sumussa. Vanhan naisen, kurttunaaman, silmät syvät ja väkevät. Katsoi lävitseni ja souti pois minusta. Sitten pihalla seisoi, katseli entistä eloaan. Maailma on muuttununna Matelin ajoista muuksi. Teki mieli kysellä, onko mieltä hankkeillani? Mitä itse hän tekisi?
Todelta tuntui, untako lienee ollut. Näin Matelin monta kertaa kolkuttamassa ovelle, pyrkimässä sisälle. Sitten kun oven avasin, ei siellä ketään ollut. Tuuli henkäisi sisälle, kaste jalkoja hiveli. Jotain sentään käsitin. Olin tullut kotiini, olin ollut vieraallamaalla, tylyn kaupungin kaduilla. Ihmiset olivat kovia ja tunteettomia. He puhuivat outoa puhetta. Melkein kuolin ja kuivuin.
Kyynisyys on paha tauti, rahanahneus pahenpi.
Varjele vakainen Luoja, kaitse kaunoinen Jumala!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment