En ymmärrä ortodoksikirkon katumissääntöä. Yksi henkilö on katunut syvästi olemattomia tekojaan seurakuntalaisia vastaan. Minä olen hämmästynyt kun kyseinen henkilö esittää anteeksipyyntöään jostakin mitä en tiedä tapahtuneen. Olen usein kuullut ns. hyvien seurakuntalaisten puhuvan miten se, ja se pappi, tai muu henkilö ei ole katunut tarpeeksi ja oikealla tavalla. Mikä on oikea tapa ja tarpeeksi katuminen? Luulen että tätäkin käytetään vallan ja nöyryytyksen välineenä. En usko raditioon tältä osin. (Pitäisikö tässä mennä polvilleen jonkun facistin edessä tai jonkun papin jota olen pitänyt outona koko ajan.) Nyt en väheksy ollenkaan aidosti katuvien ihmisten katumusta.
Yksi seurakuntalainen kysyi että olenko huomannut kirkon nettipalstalla mitään uutta? Hän oli kuullut ekumeenisen rukousviikon yhteisessä teekutsutapaamisessa seurakuntasalilla puheita. Rukoilisivat puheiden sijaan ja keskittyisivät oleelliseen. Sama koskee myös piispaamme, joka pelkää hankalia akkoja ja tukalia kysymyksiä seurakunnassa. Luulisi neuvoston miellyttäminen käyvän voimille. Jotain rajaa mukavuudenhalullakin.
Ulkona harmaa ja sateinen sää, lämmintä +2,6.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment