Mustaa ja valkoista.
Ulkona +0,3 klo 21.45. Joki vapautuu taas jäistä. Sorsayhdyskunta tepasteli jään reunalla. Nämä sorsat eivät olleet tuttavallisia. Ehkä epätietoisuus ilmastosta saivat ne pelokkaiksi. Maailmalta kantautuu kummallisia uutisia. Mikään ei ole entisellään, eikä tule entiselleen. Näillä mennään sanoisi mukautuja.
Jokaisella on nakertajansa. Entinen tuttuni, nykyinen vainaja, siirtynyt toiseen todellisuuteen, kertoi että häntä epäiltiin 1970-luvulla eräässä tuotantolaitoksessa avunannosta stalinisteille, hänen epäiltiin kirjoittaneen työpaikkalehteen kirjoituksen koska hänen veljensä ei muka osannut. Hän sai kaksi vaihtoehtoa: erota itse tai hänet erotetaan. Hän lähti itse, ja en kyllä tiedä millaiset traumat hän hautasi mieleensä. Elämä ei ole oikeudenmukainen, se on paskamainen joskus.
Toinen tuttavani oli perheessä muukalainen. Hän oli perheessä mutta häntä ei huomattu juurikaan. Hän sai opetella asiat kantapään kautta itse. Sitten kaikki muut sisarukset saivat kuvakoosteen perheestä seinilleen, hänelle ei edes mainittu asiasta. Sen on täytynyt olla julmaa elämää. Muistan hyvin kun mainitsin hänen hiustensa olevan kiharat ja tuuheat, hän oli hämmästynyt sillä puolisukua oli väittämässä hänen hiustensa olevan kuin katajapehkon. Hän ei muistanut mitään positiivista läheistensä sanoneen hänelle tai hänestä. Mietin miten ihmeessä hän oli selvinnyt aikuiseksi hengissä. Sanotaan että luovat ihmiset selviytyvät paremmin kuin muut hengissä. Hän itse ihmetteli että miksi hän edelleenkin piti yhteyttä heihin. Altisti lapsensa heidän kohtelulleen. Yksi lapsista sanoi että oli typerää olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.
Elämme rakkaudettomia aikoja.
No comments:
Post a Comment