Naisten kesken V

Anoppini uhmasi kaikkia terveysterroristien ohjeita. Hän oli iso. Hän haki hallista rasvaista siankylkeä ja söi nautinnolla. Voita hän hamstrasi "cittarista" ja antoi piupait kaikelle terveysvalistukselle. Hän eli yli 90-vuotiaaksi. Hänellä oli varmoja määritelmiä muista kuin Lahden suvusta. Muut eivät olleet mitään, Lahden suku oli jotain. Epäilen että hänessä oli pohjalaista verta. Hän kumosi vihan, katkeruuden ja syövän kolmiyhteisyyden. Hän vihasi lujasti ja ennen kuolemaansa hän istui monta vuotta tuolissaan vihaten kaikkia. Ajattelin että jos hänellä olisi ollut keppi, hän olisi tökkinyt vieraita kepillä ja nimitellyt alkeellisiksi.

Jostain syystä sana Alkeellinen oli mamman käytössä ahkerasti. Se kattoi kaikki muut paitsi hänen sisaruksensa. Heillä oli symbioottinen suhde. He olivat kuin sukumafioosot. Mamman eli anopin ensimmäinen mies oli tullut pakolaisena Pietarista. Hän ei kelvannut ollenkaan koska oli alkeellinen inkeriläinen. Sitä hän ei kyllä ollut, vaan esi-isä oli suomenruotsalainen ja koko porukka vähintäänkin kansainvälistä. Sukututkimuksesta kävi ilmi että esi-isä oli suomenruotsalainen. Mamma tuhahti että hurrin perkele, ei sentään väittänyt alkeelliseksi. Jotain hyvin syvältä oli kun anopin kuolinpesää selviteltiin: hän oli kätkenyt hyvin kauniisti silkkipaperiin hääkuvansa, ensimmäisen miehensä kanssa otetun. Hänen oli täytynyt rakastaa syvästi tätä, ensin alkeellista ryssää ja sitten hurria. Nykyään appi, jota en ole koskaan tavannut, on 96-vuotias ja ajaa autoa lääkärin luvalla. Pää on terävä kuin partaveitsi.

Viemme anopin haudalle kynttilöitä. Minulla on aina haudalla tunne että jostakin kuuluu suhinaa: Alkeellinen...