Dostojevskia pidettiin jo elinaikanaan sorrettujen ja alistettujen suojelijana, mutta kriitikko Mihailovski huomautti yllättävästi, että hänen lahjakkuutensa näyttäytyi julmuutena. Ivan Turgenjev meni vieläkin pitemmälle sanoessaan, että Dostojevski on venäläinen de Sade. Leo Tolstoi sanoi ihmettelevänsä, miksi ihmiset lukevat niin paljon Dostojevskin teoksia. Kuitenkin hän kirjoitti päiväkirjaansa Dostojevskin kuoltua, että hänelle kaikkein läheisin ihminen oli kuollut.
Ihmiset jotka eivät pitäneet Dostojevskista, eivät kuitenkaan voineet olla lukematta hänen teoksiaan. Kirjailija Anenkov huomautti RIIVAAJIEN ilmestyttyä, että Dostojevski itse oli paholaisen riivaama. Vuonna 1930 kuollut metropoliitta Antoni sanoi, että jokaisen papin pitää lukea Dostojevskia. Hän kokosi papistoa varten teoksen, johon hän otti sitaatteja Dostojevskilta. Sitaatit liittyivät sellaisiin ihmiselämän alueisiin, joita metropoliitta Antoni arveli papiston kohtaavan ihmisten tunnustaessa syntejään.
Yli-ihmistä julistanut Friedrich Nietzsche tunnusti, että Dostojevski oli ainoa kirjailija, jonka teoksia hän ylipäätään voi lukea, koska niistä hän sai jotakin irti.
Mitä Nietzschen ajatteluun tulee, Dostojevski sisällytti sen keskeisen ytimen omaan romaanihenkilöönsä Kiriloviin. Kirilov vastaa Nietzschelle, että ihminen ei ole vapaa, koska hän ei voi valita, mihin kansaan hän syntyy. Tämä perustava riippuvuusuhde sitoo ihmistä, ja Kirilov toteaa, että ainoa vapaa teko on, että ihminen voi määrätä oman lähtöpäivänsä, hetken lähteä tästä elämästä.
Neuvostoliiton aikana kirjoitettiin myös että Dostojevski ennusti vallankumouksen. Erityisesti symbolisti Mereskovski joka piti Riivaajia ennaltanäkemisen kirjana Teos ilmestyi kokonaisena niteenä vasta joitakin vuosia sitten, ja kerrotaan Solzenitsinin kateellisena huomauttaneen: Sata vuotta sitten kirjoitettu, eikä vieläkään pystytä julkaisemaan.
Dostojevskista tuli vallankumouksen jälkeen vallankumouksen vihollinen. Kun Mereskovski esitelmöi Dostojevskista vallankumouksen ennustajana, puna-armeijan miehet tulivat esitelmän jälkeen kysynään, missä kirjailija on. Mereskova sanoi että hän oli Nevskin Lavrassa, sotilaat lähtivät pyssyineen sinne. Dostojevski on haudattu Nevskin Lavran hautausmaahan.
Kolmekymmentäluvulla Dostojevski julistettiin kansanviholliseksi, ja hänen omaisensa joutuivat vastaamaan siitä, mitä hän oli kirjoittanut. Kommunismin valtakaudella Dostojevskin teoksia ei julkaistu, mutta älymystö luki niitä ja löysi niistä vastausia moniin kysymyksiinsä.
Dostojevskin Kotimuseo avattiin Leningradissa vasta vuonna 1971. Syyt ajankohdan siirtymiseen olivat poliittiset. Lenin määritteli Dostojevskin ylivertaisen huonoksi kirjailijaksi, eikä tällaiselle kirjailijalle ollut mahdollista avata museota. Museohanketta ajaneet ihmiset ehdottivat Dostojevskin kodin museoimisen vaihtoehtona Raskolnikovin asunnon perustamista museoksi, mutta viranomaiset ilmoittivat, että on mahdotonta perustaa museota murhaajalle tai murhaajan kirjoittajalle.( Kolme esitelmää Dostojevskista, 1991)
No comments:
Post a Comment