Leivän hinta nousi vuoden alussa. Vaikka minulla ei tällä hetkellä ole leivinuunia, niin päätin kokeilla ruisleivän leipomista. Koska juuriainetta ei ollut, sitä piti valmistaa itse. Kolmannella yrittämällä se onnistui. Oikeaoppisessa ruisleivässä ei ole hiivaa, eikä muuta jauhoa kuin ruisjauhoa. Haaveilen leivinuunista. Joensuussa asuessamme meillä oli vuolukiviuuni ja siihen mahtui ainakin kuusi leipää kerralla paistumaan. Paistetun leivän tuoksua ei voita mikään, sitäpaitsi tiedät mitä syöt.
Vaaleata leipää ja sämpylöitäkin voi leipoa juuren avulla, ilman hiivaa. Se on viitseliäisyyttä vaativa prosessi, mutta se kannattaa. Jauhot kannattaa myös valita huolella. Tämä on kiireettömän ihmisen hommaa. Uunin lämmittäminen on haastellinen homma, joka on tehtävä taiteen sääntöjen mukaan. Uusi uuni on aina opeteltava ensin tutuksi ennen kuin paistaminen onnistuu.
En pidä kahvikutsuista. Naiset kilpailevat piirakoilla, kakuilla, tortuilla ja kaikella mahdollisella. Näihin kutsuihin sisältyy vastavuoroisuuden periaate. Asiat joista siellä puhutaan ovat korvia raatelevia. Äänet nousevat ja useimmiten kovin posmottaja puhuu ja muut säestävät. Työpaikkojen pakolliset kahvivartit ovat kidutusta. Jos et osallistu, joudut ulkoistetuksi. Erään lukijan suusta kuultua: seurakuntamme työntekijä ulkoistettiin, koska hän ei suostunut istumaan oikean seurapiirin pöydässä. Eletäänkö täällä säätyläisaikaa edelleen?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment