Ilkka Koposelta pari runoa

Tänään on taas Ilkka Koposen syntymäpäivä. Muistelen sitä lainaamalla tänne pari hänen kirjoittamaansa runoa.

      Seistä vaaksan varjonsa yllä.
      Pohjantähden alla narahtelee mänty,
      jonka varassa taivas kiertyy.
      Hatara tuoli.
      Sanoa niin paljon kaikesta,
      se on potkaistu kumolleen;
      kieli jota sade pieksää.
      Linnut lentävät lintukotoon,
      aavan meren tuolle puolen.



Lentoon vapautuneelta oksalta
sykki lyhennyt urbaanilaulu.
Talitintin palava sydän,
ei ole hopeinen elämänlanka pellavainen.

(Ilkka Koponen 1973 - 1998)