Dostojevski ja Job

Jobin kirja ei todellakaan ole lastenkamarikirjallisuutta. Dostojevski luki kuusivuotiaana raamattua ja Jobin kirja kiinnosti ja puhutteli häntä. Kärsimys kiinnosti. Voisi tietysti asettaa varovaisen ajatuksen siitä, mitä hänen lapsen mielensä käsitti lukemastaan.

Vanha Dostojevski kirjoitti vaimolleen että hän lukee nykyään taas Jobin kirjaa ja se saa hänet suorastaan sairalloisen innostuksen valtaan. Hän oli lukenut kirjaa jo lapsena ja se on kirja, joka teki häneen niin syvän vaikutuksen, että siitä tuli hänen elämänsä kirja.

Jobin kirja on koko raamatun ja ihmiskunnan vaikein kirja. Sitä on vaikea ymmärtää.

Dostojevskin oma elämä muistuttaa Jobin elämää, hän tunnisti siinä oman elämänsä kärsimyksen jonka Jumala hänelle antoi.

Dostojeskin uskon paradoksi on siinä, että mitä enemmän uskon suhteen on esteitä ja vastaväitteitä, sitä suuremmaksi käy halu uskoa. Tämä on myös Jobin teema. Tämä tuntuu ihan absurdilta.