Tänään huomasin keltaisia lehtiä jokirannan puissa

Eilen illalla tunsin syksyn. Sää oli hellelukemien tuntumassa mutta jokin tuntui olevan pielessä. Ilman haikea kuulaus pani epäilemään kesän lipsuneen kuukaudella aikaisemmaksi. Ruusut kukkivat täyttä päätä, kaikki kasvit ja marjat tuntuvat kypsyneen liian aikaisin. Tänään huomasin keltaisia lehtiä jokirannan puissa.

Aurigon valo lävistää viherkeltaisen lehvistön. On heinäkuun loppu puoli.

Pensaissa kahisi ja näin supikoiraa muistuttavan olion, tai ainakin luulin niin, liikkuvan sulavasti. Rotta se ei ollut koska sillä oli komea häntä ja se oli musta. Se muistutti lapsena näkemääni näätää. Voihan se olla minkki tai kärppäkin. Orava se ei ollut.



Tässä vastarannan vehreää rantaa. Kaupunkisuunnittelun virkamies haluaisi kuulemma hävittää tämänkin vihreän seinän. Vieläkö kaupungin johto ja liikemiehet käyvät salaisissa menoissa Vepsässä. Muinoin siellä tervettiin munia, ne eivät olleet lintujen, tai kananmunia. Silloin vapaamuurarit olivat mukana politiikassa, tontti, kaavoitus ja ronskissa kaupunkipurkusuunnittelussa ja toteutuksessa.



Tässä esimerkki hyvästä tölkkien jättämisestä kerääjälle, ei vieri jokeen. Minä olen saanut kiintiöni kerättyä jokin aika sitten. En pidä niistä tälkinheittäjistä jotka tunkevat huumeruiskuja, tupakantumppeja ja muuta outoa. Rantapolku on nykyään todella siisti ja rauhallinen.