Luin Kjell Westön Rikinkeltainen taivas kirjan. Olen aina pitänyt hänen kirjojensa taian omaisesta tunnelmasta. Hän kuvaa suomenruotsalaisen yläluokan elämää hienosti 1960 luvulta tähän päivään. Jotakin muuttuu ja jokin on pysyvää.
Eilen illalla kävelin jokirantaa kotiin. Joella ui iso lokki ja vastarannalla maahanmuuttajat musisoivat tuossa pusikossa. Joku soitti huuliharppuakin. (Huuliharppu sana sai Seikkiksessä vihapuhetta aikaan, rokkarit eivät pidä siitä).
Tänään Turussa lämmintä. Luvassa ukkosta ja sadetta.
No comments:
Post a Comment