Jarrumiehenkatu on lyhkänen katu aseman lähellä. Takana puksutti juna satamaan, tai eiväthän junat enää puksuta vaan liukuvat hiljaa.
Saman kadun sähkökaappitaidetta.
Paavo Nurmen kotitalo ja muistolaatta.
Kauniit ikkunat. Kohtasin itkevän lapsen kerrostalon portailla. Hän oli unohtanut kännykkänsä kaverin luo. Hänellä ei ollut ovikoodia. Muistin äkkiä että tällaisissa taloissa on takaovi joka on auki. Ongelman ratkaisua. Anoppini oli talkkarina saman tyyppisessä talossa ja muistin sen.
Otin kuvia torista ennen kuin se monttu tulee. Huomasi että Joensuussa käydään samaa keskustelua saven vyörystä Pielisjokeen. Sielläkin poliittinen porvasisto tuntee kaupungin keskustan näivettyvän koska toriparkkia ei ole vielä. Onko Toriparkista tullut messiasmyytti sielläkin.
Tori kuva ennen kuin monttu tulee.
Kohtasin huolestuneen seurakuntalaisen joka ihmetteli ettei kirkon kohtalosta torimontun tultua ole kukaan huolestunut. Miksi siitä ei saa edes puhua? Samaa ihmettelen minäkin. Ludwig Wittgenstein on sanonut:
"Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava." Ortodoksit eivät pidä osallistumisesta. Heillä on patriarkkalinen alistumisen tapa. Alistajat ovat ylhäällä ja kaukana.
Ortodoksikirkosta kiellettiin puhumasta koska oli luvattu paalutus. Pelättiin kuulemma että muutkin talot torin ympärillä alkavat vaatia samaa.
No comments:
Post a Comment