Yksi omainen oli käynyt eräässä kaupungissa ortodoksisessa kirkossa ja lähetti kuvia.
Kaunis kirkkosali, niin kuin ne ovat kaikki, kauniita. Jumala on kauneus on Paavo Rintalan erään kirjan nimi. Totuus, hyvyys, kauneus ovat perus hyveitä. Rintalan kirja ei kuulu mitenkään tähän kirkkoon, vaikka Jumala on kyllä kauneus.
Rintalan kirja kertoo kuvantekijän elämästä ja elämän kilvoittelusta ja ehdottomuudesta. Joskus ortodoksipappienkin elämä on kilvoittelua äärirajoilla, varsinkin jos on ehdoton kutsumukselleen. Ortodoksi papeissa on sydämen pappeja ja he yleensä ajautuvat ristiriitoihin ylempiensä kanssa. En kirjoita tämän kirkon palvelijoista, vaan yleisesti.
Oiskohan tuossa Herman ja Sergei. Karjalan valistajat. Kyllä he ovat ja heissä on idolia kaikille meille helppoon tottuneille.
Tässä lienee vainajien muisttelupöytä. Ajankohta oli sunnuntain iltapäivä ja kirkko oli vielä auki. Kuvien lähettäjä oli pyytänyt luvan katsoa kirkkoa ja hänelle oli ystävällisesti vastattu että
saatte, mutta älkää menkö alttariin
Hän oli tokaissut että
emme mene, vaikka emme olekaan naisia.
Huumorintajuinen kirkonvartija nauroi.
No comments:
Post a Comment