Karjalan murteella, näistä murteista ei voi olla koskaan varma minkä alueen murretta tämäkin on. Karjalan murteita on, tai oli, kylittäin vaihtuvia kielellisesti erilaisia muotoja.
Kuin se tuttuni tulisi
enne nähtyni näkyisi,
virstan vastahan mänisin
venehell on vettä myöte
suksill on saloo myöte
aitoa ylentämään
veräjeä purkamaha.
Ratkosin risuset aiat,
aiat rautaset alennan.
Miepä kättä käpsäjäisin
vaikka on käärmes kämmenellä,
mie kaglalla kapusin
vaikka on kalma kaglallani,
mie suuta suihkovaisin
vaikka ois suu suven veressä
sekä vierehe mänisin
Koivut sinipunaisena, kohta vihreinä kuten Siitarin vaaralla muinoin. Järvi on vapaa, taivas sininen ja järvi sinisempi kuin koskaan. Kevät ahava puhaltaa ahoilla. Näitä mäkiä ja notkoja on Mateli kulkenut, joskus jalat maasta koholla onnesta ja toisaalla askel raskaana murheesta. Matelin elämä naisena ei ollut muuten erilainen kuin muillakaan, mutta hänen runoilunsa ja loitsuaminen ja parantavat taitonsa tekivät hänestä erityisen, ja erityisenä hän sai kaksitahoisen elämän.
Mies piti saada elämisen turva hankittava, jopa lemmensaunaan mentävä. Lapsia syntyi ja kuoli, ilo ja murhe vierellä kulki. En usko että Mateli oli helppo ihminen. Eikä elämä hänelle helposti mitään hunajaa antanut. Ei hänen elämänsä helppo ollut, se oli
mielenkiintoinen ja rikas. Mahtoiko Mateli itse ajatella koko asiaa. Hän eli, ja kuoli kun aika oli.
Mitä siitä sen enempää ajattelemaan.
No comments:
Post a Comment