Sami Liuhdon näyttelyssä Kirjakahvilassa.
Alussa oli sana ja sitten tuli maalaus. Mutustelimme ihanaa vegaanikakkua ja hörpimme kahvia. Sanat vilisivät silmissä etuperin, takaperin ja ylös alas.
Ajattelin että noissa on ollut kyllä keskittynyttä tekemistä. Värit ovat maanläheisiä sävyjä. Analyysiä en pysty tekemään, en ole kriitikko enkä taidearvostelija; olen katsoja.
Tässä muutama työ näytille. Miten kirjaimista muotoutuu sanat, ja kun kirjaimet asetellaan seinälle alttiiksi katseille niin minkä merkitykset sana saa, sana joka muotoutuu, syntyy, ja pysähtyy paikoilleen.
Pitäisikö sanat vapauttaa, irrottaa ensin syntymänsä aakkosista.
Onko kyseessä ihmiskunnan vallankäyttö, me, ihmiset hallitsemme sanoja joita hallitsevta kirjaimet ja jotka joku asettelee mielisekseen järjestykseen.
Ainahan taulun voi kantaa toiseen huoneeseen. Ja kattovalon voi sammuttaa, ssätäisi sähköä ja kuva olisi hämärässä mutta jatkaisi elämäänsä.
No comments:
Post a Comment