Friday, March 2, 2012

Arkistoja penkoessa löysin pääsiäisnäytelmän

Hölsäkelissä laahustamista ja illalla liukastelua jäätyneillä kaduilla. Oli saunapäivä Nummenpakalla. Päivänsinen taimi oli putkahtanut ulos viimevuotisessa ruukussa. Joskus ne siementävät, kukittuaan, oikeaan paikkaan. Myöhemmin tässä kuussa kylvän uudet siemenet istutuspurkkeihin.

Etsin päivällä jotakin paperia ja löysin kirjoittamani näytelmän Naisia kaivolla eli miten kolme naista muisti Jeesukse kuoleman ja ylösnousemuksen. Sitä esitettiin seurakuntasalilla pääsiäisen aikaan ja joidenkin tätien sanaton paheksunta lävisti kun esitimme heidän läsnäollessa näytelmän. Kummallista miten esittäjä tuntee negatiivisen tunnelman. Myöhemmin tunnistin saman useissa tilaisuuksissa.



Nyt minulla on toinen näytelmä valmiina. Piispalliset hautajaiset eli kirjeitä Esipaimenelle. En menisi esittämään sitä kirkollisille piireille, ortodokseille, sillä he ovat liian rajoittuneita ja tuomitsevia. Herkkien ihmisten ei pitäisi mennä kristillisiin yhteisöihin, sillä heillä on siellä riski sairastua syöpään tai mielentauteihin. Armottomia ja autoritäärisiä ihmisiä, joille sokea totteleminen on hyve, on siellä yllin kyllin. Toki näytelmiä voi esittää seurakunnassa. Mikäli ne ovat mieleisiä, niitä tekemässä ja esittämässä on "oikein ajattelevia" ja "meidän ihmisiämme". Yhden laista profiilinkohotusta tämäkin.

Parasta keittää omat soppansa jokaisen ihan omissa ympyröissään ja antaa itselleen ja muille anteeksi nekin asiat joita kristityt eivät anna anteeksi. Näytelmä käsittelee rakkautta, hylkäämistä ja vallankäyttöä kirkollisissa piireissä. Kristillisten yhteisöjen maailma on kova, ahne ja autoritäärinen. Siitä on kaukana suvaitsevaisuus, rakkaus ja välittäminen. Olen kyllästynyt hokemaan: On opittava että elämä on epäreilua useimmille. Elämä voidaan myös tehdä epäreiluksi joillekin.

Kirkon paalutuksesta huolehtikoot ne jotka ovat siihen päteviä ja joilla on suhteita ja rahaa. Toivotaan että "hyvä veli-järjestö" kääntää katseensa kirkon alla olevaan maanalaiseen maisemaan ja siunaa rahalla.

Uskon myös että joku voi olla kiitollinen että häneltä on otettu hänen vastuunsa pois näissä asioissa.

2 comments:

Ofelia said...

Kristityt ovat yleensä niitä, jotka heittävät ensimmäisen kiven.

Haluaisin nähdä nuo näytelmät. Ja onneksi en ole käynyt kirkossa vuosiin, minulla olisi jo varmaan syöpä! :D (Mielentauteja on jo...)

quijote said...

Osaavat ne muutkin heitellä kiviä. Islamisteilla on omat tapansa pitää profiilia korkealla.

Noista näytelmistä: ryhmä on hajonnut seurakuntakähinöissä ja esittäminen menee tulevaisuuteen. Jossakin aivan muualla.

Joskus asioita on sanottava paradoksien kautta, muuten siitä tulee "patetiaa" ja "patetia" on
kammottavaa.
Olen sitä mieltä että osallistuminen palveluksiin on ihan terveellistä mutta se yhteisöllisyys on sairastuttavaa. Etenkin niille joilla on vielä käsitys hyvästä ja pahasta tallella.