Päivän myötä pihalle ilmaantui lätäkkö tai pieni lammikko. Jäät ja lumet sulavat nopeasti. Joen jäät ovat hapertuneet vaaralliseksi kävellä.
Pyykki kuivuisi nyt nopeasti ulkona kevätahavatuulessa. En kuitenkaan pyykkää tänään sillä varmaankin näitä aurinkoisia päiviä riittää.
(Luen Claes Anderssonin Oton elämä aikalaiskirjaa. Olen aina tuntenut sympatiaa Claes Anderssonia kohtaan. Olen viihtynyt hänen kirjojensa äärellä.)
Pois se minusta että menisin kirkonmiehen kanssa baariin ryypiskelemään paastonaikana.
Joillakin on fantasioita synnistä näämmä.
Ristin Ylentämisen vigiliassa pitää kumartaa maahan ennen Ristin suutelua; näin luulin ja minulle opetettiin. Ei kuulemma enää pidä. Tunnen itseni vanhaksi kun uudistuksia sataa niskaan kirkollisissa menoissa. Toivottavasti kaikkea kauneutta ei arkipäiväistetä. Vanhat veisut ovat kauniita. Ei niitä kokonaan pitäisi unohtaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment