Pelkään välinpitämättömyyttä,
elän täydesti ilman sitä.
Mutta jos sen, jäisen, täytyy tulla,
sitä pakenen kuin susi tulta.

Aleksandra Misarina, Käenkukuntayöt
Komien lyriikkaa SKS
toimittanut ja suomentanut Raija Bartens.

Jäät sulavat. Laatokalla pilkkijät pilkkivät henkensä kaupalla jäälautoillaan. Konevitsassa lienee lunta ja jäätä. Muistan valtavat saniaiset metsikössä. Syreenit kukkivat taas ensi keväänä sielläkin. Luostarit ovat universaaleja ja siksi käsittämättömiä paikkoja. Vähän niin kuin runous ja runoilijat. Munkit eivät ole runoilijoita; joskus he synnyttävät runoutta ja proosaa tietämättään. Muusiksi heitä en kuitenkaan sanoisi.