Suuren paaston alussa ortodoksisessa kirkossa pidetään pyhän Andreas Kreetalaisen katumuksen kanoni. Näitä kanoneita pidetään useita että kaikki halukkaat voivat osallistua. Se on erittäin kaunis ja liikunnallinen, monenkertaiset maahankumarrukset ja ylösnousut tekevät hyvää. Veisut ovat kauniita ja koskettavia. Tarkoitus on hiljentyä, katua omia syntejä, ei niinkään muiden syntejä, vaikka omien syntien vieressä onkin yhteisöllisyyttä ja yhdessä sooloiltuja syntejä: tietoisesti ja tietämättä tehtyjä. Ja ihan vain pahuuttaan tehtyjä. Aina kannattaa katsoa suoraan silmiin, näin vältytään tulkinnoilta.
Eilen illalla sain cd-soittimeni jumiutettua. Jostain syystä koneet lakkaavat toimimasta lähelläni. Yritin kuunnella ortodoksista musiikkia. Aamulla sängyssä haparoin radion katkaisijaa ja Cd-soitin alkoi soittaa baabelin virtain vierellä me istuimme ja itkimme kun muistelimme siionia...
En uskaltanut liikahtaakaan koska pelkäsin että soitin lakkaa soittamasta jos nousen ylös.
Päivällä kuvailin torin ympärillä uhanalaisia ja vielä olevia rakennuksia. Torin ympärillä on talovainajien salainen puutarha niille jotka ovat eläneet niiden talojen olemassa olon aikaan.
No comments:
Post a Comment