Ohjaajavanhuksen risti II

Pahuuden ilmentymiä luostarissa.

Isä Paisi luki evankeliumia kammiossa vakaasti, mutta hän ei voinut välttyä epäilyksiltä että jotain outoa tapahtui. Paikalle oli tullut suurijoukko ihmisiä kunnioittamaan isä Zosiman muistoa. Eräs kaupungin selkärangaton nainen oli lähettänyt tiedustelijan vakoilemaan. Isä Paisi tunsi liikehdintää ja levottomuutta jopa oman valjestönsä parissa.

Hän haisee jo! Haistelijoita ja nuuhkijoita kävi kammiossa. Isä Paisi jatkoi lumkemista ja kolmen aikaan iltapäivällä kalmanhaju tuntui jo. Isä Zosima oli kuiva ja hänen jalkansa olivat kuivuneet luihin kiinni.

Isä Zosiman suosio ei perustunut ihmeisiin, vaan hänen suosionsa perustui rakkauteen. Hänelle oli kerääntynyt myös kateellisia vihamiehiä sekä luostarin sisälle, että ulkopuolelle.

Mikä hänessä on Pyhää? Oli heidän kysymyksensä. Kun aika kului alkoivat kammiossa kävijät olla vähemmän pyhiä. Yksikin munkki otti tiedottajan roolin ja kertoi odottaville joukoille miten asiat olivat. Joidenkin kasvoilta loisti vihamielinen ja vahingoniloinen ilme.

Suurin osa väkijoukosta oli isä Zosoman hengellisiä lapsia. He olivat isä Zosiman puolella.

Nyt oli niin että pyhän ihmisen ruumis ei haise kalmalle. Näin päättivät isä Zosiman vastustajat. Athoksella ajateltiin että ruumis saa hajota ja pitääkin hajota. Pyhyys tunnistettiin luiden väristä vuosien päästä. Meripihkan variset luut olivat todiste pyhyydestä.

Ulkoa alkoi kuulua epäpyhää meteliä ja se voimistui. Munkkien lähetystä pyrki kammioon, mutta pysähtyi portaikkoon. Isä Paisi luki voimakkaasti evankeliumia. Vähän päästä johtajamunkki sekosi ja paineli keljaansa huitoen käsillään ja huutaen käsittämättömiä.

Isä Zosiman ruumis ei haissut muulle kuin mehiläisvahalle, hän oli niin kuivunut että kaikki rasva oli poissa.

Aljosa järkyttyi ja sai luvan mennä perheensä luo.

Ohjaajavanhuksen risti I

Panteleimon ikoni

"Niiden, jotka vaeltavat tuhansien virstojen päästä Ohjaajan luokse, on ollut mahdotonta tunnustaa syntejään omalle papilleen. niiden vaeltajien sielu on murskattu ja litistetty. He kulkevat mitään tietoista odottamatta, mutta jonkinlainen hämärä toivo pelastamisesta panee heidät liikkeelle."

Dostojevski käyttää mielenkiintoista termiä, puhuessaan ohjaajavanhuksista, hän kutsuu heitä ohjeenantajiksi. Ohjaajavanhus palvelee rakkauden ja sanan varassa, ja häneltä tullaan hakemaan lohtua ja ohjaita. Ohjatessaan ja lohduttaessaan Ohjaaja itse palvelee Rakkautta ja Sanaa.

Dostojevskiä kiinnosti suuresti ohjaajavanhuksen risti, sillä tuhansien ihmisten syntien kuuleminen on raskas risti. Eräässä Dostojevskin kertumuksessa nimetön Ohjaaja kertoo " Kaksikymmentä vuotta olen kuunnellut ihmisiä, tuhansia ihmisiä, ja tutustunut siihen, minkä ihminen piilottaa perimmäiseen sielun nurkkaan, mutta en vielä nytkään kykene tyynesti kuuntelemaan, vaan minut valtaa väristys. Tällaisella hetkellä menetän sen hengen, jolla lohduttaisin ihmistä, sillä joudun tarkkailemaan itseäni ja huolehtimaan siitä, että pysyn nöyränä kuunnellessani sielun salaisuuksia." Ei ole varmuutta onko edellinen Dostojevskin omaa ajattelua, vai onko joku ohjaaja kertonut hänelle näistä asioista.

Ohjaaja Nektarin hengellinen lapsi on merkinnyt muistiin seuraavan keskustelunsa:" Joutuuko ohjaaja ottamaan kannettavakseen kuulemansa synnit ja kärsimykset?" "Kyllä, sinä olet ymmärtänyt tämän asian ja siksi vastaan sinulle. Minun pakko ottaa kannettavakseni, koska muuten en voi antaa toiselle kevennystä Niin paljon kannan syntiä ja surua, että siitä kasvaa kivivuori, ja sinusta tuntuu ettet enää hallitse sitä ylläsi, mutta vaikeimmalla hetkellä saat armon, ja kivet lentävät kuin lehdet syksyllä ja sinä saat voimia ottaa vastaan synnintunnustustusta."

Karamazovin veljeksissä Dostojevski kuvaa Ohjaajavanhuksia:" Ohjaajavanhus on se, joka ottaa teidän sielunne omaan sieluunsa, ja teidän tahtonne omaan tahtoonsa. Kun te valitsette itsellenne Ohjaajan, te luovutte omasta tahdostanne, annatte sen Ohjaajan tahtoon."

Ohjaajan ohjeiden noudattaminen on vapaaehtoista kuuliaisuutta; ohje ei ole piispallinen käsky. Jokainen valitsee vapaaehtoisesti ohjaajansa, ja Ojaaja voi kieltäytyä ottamasta häntä hengelliseksi lapsekseen. tarvitaan molemman puolonen hyväksyntä.

Vanhalla Venäjällä oli olemassa rituaali, jossa Ohjaaja otti ohjattavan hengelliseksi lapseksee ja otti hengellisen lapsensa käden kaulalleen sanoen: Tästä hetkestä kaikki sinun syntisi ovat minun kannettaviani. Minä vastaan sinun synneistäsi viimeisellä tuomiolla."

Munkin kuoleman jälkeinen rituaali tuon`ilmaisia varten

Karamazovin velsekset s.467.

Kristus Vapahtaja ikoni

"pappismunkki isä Zosiman ruumis valmisteltiin kuntoon säädettyjen sääntöjen mukaista hautaamista varten. Munkkien ja askeettien , munkkien ruumiita ei pestä. " Kun munkki menee Jumalan luo, toimittava munkki, joka on tehtäväkseen saanut, pyyhkii ruumiin lämpimällä vedellä ja tekee ennen pyyhkimista kreikkalaisella sienellä ristin vainajan otsaan, rintaan, käsiin, polviin ja jalkoihin, mutta ei mitään muuta." Kaiken tämän teki hänelle itse isä Paisi. pyyhkimisen jälkeen puki hän vainajan munkin pukuun ja leikkasi hieman auki kangasta saadakseen viitasta ristinmerkin. Päähän hän laittoi päähineen jossa oli kahdeksansakarinen risti. Kasvot peitettiin mustalla ehtoolliskalkkiliinalla. Hänen käsiinsä pantiin Vapahtajan kuva. Arkku jätettiin päiväksi kammioon. Koska kyseessä oli arvovaltainen vainaja, rituaaliin kuului että pappismunkit ja diakonit lukivat vuorollaan hänen hänen arkkunsa vieressä evankeliumia, ei psalttaria."

Seuraavana päivänä tapahtui jotain outoa kaupunkilaisten keskuudessa ja, se sai isä Paisin tuntemaan iljetystä.

Köyhät elävät ilmastomuutosjärkevästi

Suomea ei uhkaa mikään ulkoinen vaara, vaarat tulevat sisältä.

Yksityisten metsänomistajien pitäisi tuntea ilmastonmuutoksen vaarat ja rauhoittaa osa metsistään hiilinieluiksi. Ilmastonmuutoksen torjuminen on yksityisten ihmisten asia. Yleisellä tasolla asiasta puhutaan, tekoihin se ei yllä. Ajatekaamme kaivosyhtiöiden toimintaa, he eivät ajattele ilmastonmuutosta, he haluavat ainoastaan hyötyä, lähteä hyödyttyään tarpeeksi, ja jättää maisemalliset siivoushommat muille. Kuka muistaa vielä Talvivaaran?

Yksilöiden tekemät ilmastonmuuttumisen vastaista toimintaa ja se on hyvä. Outoa että heistä on muodostunut joillekin köyhän kuva. Pitääkö olla köyhä elääkseen ilmastollisesti oikein. Totta, köyhät syövät järkevästi kukkaroon nähden. Heillä ei ole varaa ostaa vaatteita ja kenkiä ja käydä lentäen Thaimaassa tai Nykissä. He polttavat puita kakluuneissa ja kiukaissa ja useimmiten asuvat puutaloissa kaupungin laitamilla tai kaupungin vuokrakasarmeissa, tai maaseudulla. En tiedä miten heidän jätteen lajittelunsa on järjestetty, vai onko mitenkään. Köyhät eivät käytä terveyspalveluita kuin pakon edessä, heillä ei ole varaa elää toisin.

Kuuntelin kerran radiosta keskustelua ihmisten eriarvoistumisesta. Siellä omahyväinen professori selitti: "Kun ihminen elää hyvää elämää, hän silloin syö terveellisesti, huolehtii kunnostaan ja juo pelkkää vettä, ja käy hyväpalkkaisessa työssä, näin säästetään yhteiskunnalle rahaa, eikä sairastuta itseaiheutettuihin tauteihin."

Ajattelin että milloin tuostakin henkilöstä on tullut fasisti. Kas kun ei ehdottanut lihavuuden ja itseaiheutettujen tautien kriminalisointia.

Tietävätköhän poliitikot miten syvä railo on kansalaisten väliin kasvanut. Pitäisi tietää koska edustavat kansaa.

Kohta Suomi on pelkkä banaanivaltio.

Sovintosunnuntain aamussa tehtyjä havaintoja ajassamme

Tein havoinnon aamulla että sosiaalista mediaa pitää välttää. Vaalit ovat tulossa ja kaikki käy sietämättömäksi.

Jos tämä poliittinen meno jatkuu, olemme pian taantuneet kirkollisen köyhäinavun varassa eläväksi ja laupeudentyön asiakkaiksi. Isoin osa kansasta ajetaan köyhälistöksi ja jokainen voi kuvitella mitä tästä seuraa.

Olettko kuulleet hallitushenkilöiden puhuvan köyhistä ja syrjäytetyistä ihmisinä. En kyllä ole, enemmänkin harmillisena haittana ja turhakkeena. Koskahan vihreät lakkasivat olemasta pienen ihmisen puolella? Jotakin tapahtui viimeisen vaalivoiton jälkeen.

yksityisten vanhushoivakotien huono taso ja lasten päiväkotien laiminlyönnit ja voiton tavoittelu on saanut kokoomuksen vanhan staran Raimi Ilaskiven pöyristymään. Hän on uskonsa markkinatalouteen horjuu. Minne unohtuivat kokoomukselta koti, kirkko ja isänmaa? Jäljelle on jäänyt kova oman voiton tavoittelu ja voiton maksimointi. Isänmaallisuus on heitetty romukoppaan ja isänmaan metsät ja luonnonvarat ovat kovan parturoinnin alaisia. Ihan kuin Suomi-neito itkisi jossakin nurkassa, etten sanoisi veisaisi kuolinvirttä.

Kautta aikojen köyhälistöä on haukuttu roskaväeksi ja rupusakiksi. Nykyään ollaan niin "sivistyneitä" että puhuvat aivan muilla termeillä, takaa paistaa kyllä omahyväinen paremmuudentunne. Sivistys on sitä, miten yhteiskunta huolehtii vanhuksista, lapsista, nuorista ja vammaisista. Tällä mittapuulla olemme sivistyksen takamaa ja kaiken kattava ahneus ja tuoton maksimointi on päivän sana. Itseohjautuva opetus taitaa olla jo esikouluissa. Koulujen ala-asteella se näkyy jo. Miten tämä kaikki on mahdollista näin nopealla kurjistamispolitiikalla. Yksityistäminen hyödyttää ulkomaisia yrityksiä ja pääomapiirejä.

Ortodoksit viettävät tänään sovintosunnuntaita. Suuri paasto alkaa.

Ksenia Pietarilaisen ikoni. Hän oli Jumalanhullu 1700-luvun Pietarissa. Hänet kanonisoitiin Pyhäksi 1900-luvulla. Hän on osoittautunut tehokkaammaksi työnvälittäjksi kuin viralliset instanssit. Hänen haudallaan käydään rukoilemassa Suomestakin. Ksenia järjestää töitä naisille. Jumalanhulluus on ihmisen viisautta tärkeämpää.

Olen jotenkin ymmärtänyt luettuani Dostojevskia että Jumalanhullut eivät käynyyt kirkoissa, ja jos kävivät, niin heittelivät pappeja ja piispoja herneillä. Tänä päivänä tavallisten köyhien ja syrjäytettyjen kirkossa käyntiä häiritsee se, ettei heidän huulipunansa ole sopusoinnussa kynsilakan kanssa.

Taistelu uskon ja epäilyn välillä

Kolikko-ikoni.
Dostojevskin ensimmäinen muistikuva lapsuudessa oli se, kun lastenhoitaja vei hänet myöhään illalla tervehtimään vieraita. Hän oli kolmevuotias ja yöpuvussa. Hoitaja pyysi häntä polvistumaan ikonin eteen ja lukemaan rukouksen (Jota hän luki kuolemaansa asti iltaisin). Rukous kuului näin:"Kaiken toivoni panen sinuun Jumala, Jumalanäiti, suojele minua kattosi alla!" Vieraat olivat ihastuneita ja kiittelivät häntä älykkääksi. Tuo samainen rukous on kulkenut heidän suvussaan kauan ja Dostojevski opetti sen myös omille lapsilleen.

Dostojevski ei ollut tapakristitty, itse asiassa hän taisteli koko elämänsä ajan epäilyksen rajamailla. Hän ei uskonut institutionaaliseen kristillisyyteen ja ihmisen kehittämään järjestelmään.

Dostojevskin teos Kirjoituksia kellarista on kirjoitusta ihmisen alitajunnasta. Tästä teoksesta alkaa Dostojevskin kirjallisuus. Kirja on kirjoitettu karkotuksen jälkeen. Se on monologi, mutta tekstissä ei mainita kuka on puhuja minä. Kertoja voi olla kuka tahansa, vaikka pelkäämmekin sanoa sitä minkä puhuja sanoo. Teos on pelottava, siinä laskeudutaan sellaisiin mielen syviin kuiluihin joita emme haluaisi tuntevamme ja vielä vähemmän haluaisimme itsessämme olevan.

Tässä teoksessa ei mainita Kristusta, ei puhuta uskosta, ei mistään sellaisesta, jota voisi sanoa hengelliseksi. Dostojevski on maininnut asiasta eräälle ystävälleen, että ainoa ajatus jonka hän halusi teoksessa ilmaista, on se, että ilman Kristusta ei voi elää.

Omasta taistelustaan uskon ja epäilyn välillä Dostojevski sanoo:" Olen uskon lapsi ja lapsi vailla uskoa."

Sallikaa lasten olla turvallisessa hoidossa

Miten on mahdollista että päiväkodissa lapsen satuttaessa päänsä, niin että siihen tulee reikä, ja josta veripulppuaa, laitetaan päähän pipo. Siihen oli jäänyt isohko arpi. Varissuon lähiössä olevassa yksityisessä päiväkodissa on tapahtunut muutakin outoa. Minusta päiväkoti pitäisi sulkea, ainakin määräajaksi.

Osaako kolmivuotias päiväkotilapsi käydä yksin vessassa? Osaa, mutta hygienia kuulemma vähän takkuili, pissaa oli siellä täällä ja käsienpesu unohtui ja he kävelivät ulos vessata housut kintuissa: tulosta tai ulostusta. Tässä päiväkodissa oli varmaankin turha huutaa:Pyyhkimään! Aivan ilmeisesti paikka oli ylikuormitettu lapsilla ja kaikki oli maksimoitua, erityisesti voitto.

Kaiken kukkuraksi työntekijät eivät pystyneet puhumaan lapsille heidän omalla kielellään joten lasten kielellisyys taantui.( En vastusta maahanmuuttajien kättöä työvoimana ja toivon ettei kyseessä ole halpatyövoima palkkaus) Aikaisemmin kyseisessä paikassa työskennellyt lastentarhan
opettaja on kertonut että hän oli yksin 30 päisen ryhmän kanssa nukutus ja ryhätoiminnassa. Seikkailupuistonssa retkeiltäessä hänet jätettiin yksin lasten kanssa kun pomo meni muiden kanssa tupakalle. Mitähän mahtoivat seikkiksen ohjaajat tehdä? Vai onko nykyään kaikki muuttunut itseohjautuvaksi toiminnaksi.

Yksityisiä päiväkoteja on tullut kuin sieniä sateella. On toki varmasti hyvätasoisiakin, mutta kun kyseessä on liike-ideaan perustuva päivähoito, niin täytyy suhtautua varauksella.

Steiner-päiväkoti on korkeatasoinen ja muutkin oman metodin omaavat päiväkodit.