Monday, July 27, 2020

Sadepäivän dekkarit

Camilla Läckberg kirjoittaa sujuvaa tekstiä. Sadapäivän kunniaksi taannoin luin hänen kirjansa Kultahäkki. Alku sai melkein voimaan pahoin, mutta loppua kohti kirja alkoi koukuttaa. Alku oli elintasorouvan elämää, joka oli hyvinkin kontrolloitua ja naista alistavaa ja muuttui kuvottavaksi lopulta. Tämä elintasorouva oli huippuälykäs ekonomi ja miehensä firman luoja ja organosoija. Kun homma oli hoidettu mies halusi hänet syrjään ja patisti kotirouvaksi. Aikansa sitäkin kesti ja sitten repesi helvetillinen sordino. En kerro enempää mutta tämä rouva oli taitava ja erittäin älyjäs tekemisissään. Loppu oli huikea matka jonnekin kauas lämpimään maahan. Ainoa mies jota säälin oli tavallinen nuorimies joka kuoli sänköpalossa. Ei hän kuollut, vaan hänet pantiin kuolemaan.

Tässä katutaidetta joen itäiseltä puolelta. Siinä on rauhansymbooli tuossa pienessä sydämessä. Montako sydäntä näet?

Sitä ennen olin lukenut Arne Dahlin Äkkisyvän. Dahl kirjoittaa systemaattisesti synkähköähköä tarinaansa. Pidin Dahlin erikoisyksikkö tv-sarjoista. Nämä kirjat ovat kaukane niiden lupsakkuudesta ja kaverihengestä. Kaikki on muuttunut ilottomammaksi ja toisaalta vaikeammaksi sulattaa. Silti pidin lukemastani. Onnelliset loput ovat parasta.


Siniset kukat puubarokkiaidan vieressä.

No comments: