Tämä ei ole iilimato. Tämä on halkeama Ruotsalaisen teatterin edessä. Halkeaman sisällä on tyhjää, asuuko siellä pörriäinen.
Torille oli hankala päästä tänään. Jouduin käyttämään erinäisiä reittejä ja lopulta lyhin reitti oli Forumin läpi ja samaa reittiä takaisin. Liikunta tekee hyvää.
Tänään tuli täyteen viralliset 50 vuotta avioliitossa, oikeastaan avoliitovuosi päälle 51v. lapset syntyivät kolmen vuoden päästä. Yksi marginaalikirjailijatar levitti juttua pakkoavioliitosta. Ja yksi itkuvirsisäveltäjä kulissiliitosta. Tässä sitä vaan ollaan oltu ja hauskaakin on ollut. Ei ole ollut vilu eikä nälkä. Ystävämme Anu, joka kuoli, arveli että avioliitto pysyy koossa kun ukko on työn vuoksi poissa kotoa. Tiedä häntä. Outoa on miten Anun näköisiä naisia kävelee kaupungilla, toinen on Maritta Flykt, ehkä kyseessä on tavallinen naistyyppi. Maritta suuttuisi jos kuulisi tuon äskeisen sillä hän oletti olevansa erityinen ja ainutlaatuaan. Anu oli viipurilainen ja ulkopuolinen Turussa.
En ole koskaan oikeastaan pitänyt Tikkasen sukunimestä. Mieheni isän nimi Svegin olisi ollut kivempi. Anoppini oli vihapäissään muuttanut kaikkien poikiensa nimet isäpuolen mukaisiksi. Se mies oli entinen armeijan kapiainen ja mulkku. Hänellä oli luvaton sotamuisto erikoispanos. Isäpuolen kuoltua mamma piruuttaan antoi sen meidän pojille (9v.) ja perusteli sitä että pojat halusivat. Se sotamuisto vietiin alta aikayksikön sinne minne kuului.
Elämä jatkuu.
No comments:
Post a Comment