Tuuli lennätti sadetta vaakatasossa, katu peittyi vetiseksi vesipelloksi. Pellavasandaalit hölskyivät vettä ja Vanha-Suurtori muuttui pisaroiden performanssiksi. Onneksi on olemassa vielä Kirjakahvila. Kirjakahvila on perustettu rahoilla jotka Keijo Ketonen maksoi hävinneen oikeusjuttunsa jälkeen Varsinais-Suomalaiselle osakunnalle 1980-luvulle. Oikeusjuttu liittyi Kirsti Smolanderin "loikkauskokoomukseen" Sdp:n riveistä. Vappulehti Turun Sanowat julkaisi asian tiimoilta sarjakuvan ja Ketonen hermostui. Kahvila on vegaaninen ja erittäin edullinen. Siellä on Antikvarinen takahuone, laadukkaita kirjoja ja taidetta seinillä. Paikka on hyvinkin älyllinen ja ekologinen. Iso ulkoterassi on kauniilla säällä jopa työhuoneen korvike.
Tuomiokirkon makasiinikahvila DomCafeekin on auki ja siellä on tietenkin oma henkinen olonsa. Hinnat eivät ole hyväntekeväisyytta, vaan hintavia ja siten asiakastaso on sen mukainen. Käymme siellä kerran kesässä.
Viime yö oli Lokinkadulla "satakirosanaa" karjuttuna. Taitavat taivaankappaleet olla vinksallaan kun muuten niin hiljainen katu on outo ja rauhaton.
Vanhuus ei ole rikos eikä sairaus. Todella vanhat ihmiset eivät ole elämän saattohoidossa joten mitä jos heille taattaisiin ihmisarvoinen loppuelämä murhaamisen sijaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment