Turun ensimmäinen säästöpankki oli alkujaan Aurakadulla. Kun pankkimaailma vilkastui tarvittiin uusia pankkisaleja ja arvatenkin tämä oli liian vaatimaton. Sitä ei kuitenkaan purettu, vaan siirrettiin Allinkadulle Lonttisiin. Se sai toisen elämän kolmannella vyöhykkeellä.
Lonttisissa, kuten Raunistulassa yleensä, rakennettiin tiheästi. Tämäkin puutaloalue on omaleimainen ja monimuotoinen.
Lonttisten, joen puoleinen osa on uustuotantoa ja hyvinkin yksi-ilmeistä puutaloalueen taloihin verrattuna. Puutalot purettiin melkein kaikki joen puoleisesta osasta. Airikinkatu 1. oli ensimmäinen kotimme Turussa 1969. Siinä talossa oli kaksi tornia ja sen omisti vanha herra Vihanto. Tavallaan se oli "taiteilijatalo." Sitten talon viemärijärjestelmä petti ja omistaja päätti purkaa sen. Sääli, sillä se oli hyvinkin ainutlaatuinen, kirvesmiehen veitämä tilaustyö Vihannolle. En harrastanut valokuvien ottoa silloin, joten kuvat jäivät muistinkuviksi.
Miljöö oli kuoppaisista hiekkateistä koostuvat, likaisenvaaleaharmaa jotenkin alakuloinen alue. Pikkukauppoja oli paljon. Sanottiin että kaduilta sai pimeätä viinaa ja huariakin oli. Nykyään ei kai kukaan ostaisi pimeää vinaa vaan hakisi Tallinnasta mieluummin. Parempien herrojen Bordelli Ketarentiellä lopetti toimintansa 1960-livulla. vanhat asukkaat kertoivat mehukkaita tarinoita asiakkaista politiikan ja liike-elämän huipulta. Ne komeat mustat autot olivat kontrasti alueen yleisilmeeseen. Vietin yksinäistä ja erakkomaista elämää oudossa ympäristössä. Itä-Suomalainen vaaramaisema oli muuttunut jokirannan talon elämään. Olin ollut kyllä Helsingissäkin, mutta sitä ei lasketa. Se oli liian steriiliä tähän verrattuna.
No comments:
Post a Comment