Seurakuntapakolaisen huomioita II

Kirkoissa luetaan pian Jumalanpalveluksissa kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Epäilen vahvasti että omassa seurakunnassani näin ei tapahdu. Siellähän on kerjääminen ja almujen anto kielletty kirkon alueella. Lisäksi seurakuntaneuvostossa istuu perussuomalainen poliitikko.
Onko almujen anto seurakuntakohtainen vai piispojen antama ohjesääntö, sitä ei voi tietää ja vastausta tuskin saat kysyessäsi.

Eilen joki puhui räsähtelemällä auringon paistaessa sen riitejäähän. Tänä aamuna oli yöpakkasen jäänteitä mittarissa. Huomaan lämpenemisen nopuden. On maaliskuu ja yöpakkasten aika. Suuri paasto on meneillään. Raditiot ovat arvossaan. Kuten siunattujen munien maalaus tietyllä punaisella sävyllä, jota sävyä saa kreikasta. Kerran menin suurella viikolla kirkon keittiöön jotakin hakemaan. Siellä oli munienmaalaajien ryhmä maalaamassa ja kiillottamassa munia joita jaetaan pääsiäisyönä seurakuntalaisille. Olin kiinnostunut siitä, miten niitä oikeaoppisesti tehtiin. Yksi munien värjääjistä hermostui selvästi. Kysyin että voinko ulkopuolinen osallistua tähän. Sain luvan ja kiilloitin pari kappaletta. Jälkeenpäin ajattelin että ehkä olin liian spontaani ja olisi pitänyt olla rukousta ken ties. Minua ei voi syyttää haluttomuudesta oppia raditioita.

Turun ortodoksisessa seurakunnassa voi ihmiset saada tolaltaan ihan käsittämättömissä asioissa, kuten salin pöytien järjestyksen muuttaminen tylsästä vähemmän tylsäksi. On totta että järjestuys on ollut "satavuotias" ja ihiset eivät osisi mennä oikeisiin pöytiin jos järjestys on toinen. Ovesta mentäessä kuoro on omassaan siellä takaseinällä, ja auta arkias jos joku kuoroton istuu sinne. Sitten suraava pöytä, pöydät ovat pitkiä, on pappien ja mahdollisen piispan pöytä, hännillä voi istua muitakin pappissäädyttömiä. Tiistaiseuran pöytä on ensimmäinen ovesta tultaessa. Siitä ei sen enenpää. Tämän kokoonpanon hajoitimme kerran. Pieniä pöytiä ympäri salia, kaikki voivat keskustella kaikkien kanssa. Ei toiminut, sillä kaikki eivät suinkaan halua keskustella kaikkien kanssa, hyvä jos tervehtivät. Eikä heitä kiinnosta mitä mieltä olisi "heinähattu" seurakuntalaiset mistään seurakuntalaisia koskevista asioista, kuten pappien erottamisista, kanttorin melkein potkuista tai siitä miten elitismi etenee seurakunnassamme ja lähes korruptio kukoistaa. Ei seurakuntalaisten pidä keskustella muualla kuin omissa piireissään jotka ovat valovuosien päässä sisäpiirien juonitteluista.

Tässä seurakunnassa on hyvin valikoivaa ja valikoitunutta etten sanoisi homogeenistä väkeä, siis ne jotka ovat valikoituneet sinne. Hyvin sisäpiirin näköinen sanoisin.