Kerään erityisiä pääsiäiskortteja. Tässä palanen Turun ortodoksiseurakunnan historiaa lähimenneisyydestä.
Älä itke minua äiti sillä minä olen noussut ylös. Hiljaisia askelia pihalla kiirastorstain tunnelma. Kohta taas Juudas laskee verirahojaan. Maailma ei ole reilu, se käy yhä enemmän epäreilummaksi ja eriarvoisemmaksi. Leipäjonoissa ihmiset lisääntyvät kuukausi kuukaudelta. Köyhyys ei ole itseaiheutettu ilmiö, se on aiheutettu ylemmissä instansseissa.
Ilja Repinin Kavallus Getsemanessa on Petroskoin teidemuseossa.
Turkulainen Via Dolorosa jatkuu joillakin. Keltaiset narsissit nuokkuvat lämpimässä, pitäisi nostaa viileään. On keksitty uusi termi: Totuuden jälkeinen aika. Sitä pitääkin miettiä kauan, tai ei uhrata ajatustakaan. Minua edelleenkin vaivaa että kuka oli tämä hnekilö, joka laittoi erään juuri seurakuntaan liittyneen naisen soittamaan piispalle kavalia asioita. Itse hän seisoi vieressä ja sanoi mitä pitää sanoa. Tärkeätä oli että hänen osuutensa jäisi pimentoon, eikä sillä olisi negatiivista vaikutusta hänen uraansa. Kamala selkäänpuukottaja.
Cyprian Godebskin Juudaksen suudelma on onnistunut vaikeasti kuvattavassa teemassa, hän onnistuu kuitenkin hyvin koska hallitsee plastisen muotokielen ja kuvallisen ilmaisun. Pienoisveistos on ollut näytillä Pariisissa ja Varsovassa.
Turussa lämmintä, pilvistä ja pölyistä.
No comments:
Post a Comment