Yhteikuntasopimus kaatui. Jossakin kumisevat 1918:sta kumut. Siitä on kohta sata vuotta kun köyhälistön tietoisuus kasvoi. Omistava luokka elinkeinoelämän kyltymättömät rahahenkilöt teroittavat miekkojaan: saavutetuista optioista ja osingoista emme luovu. Leikkaamme köyhiltä ja sairailta loputkin, sillä mitä he rahasta ymmätäisivät.
Rupesin pohtimaan kuolemaa. Yksi ortodoksi on ruvennut varmistamaan ettei tietty pappi pääse häntä hautaamaan, mikäli on vielä silloin virassa. Itse ajattelin pelkkää polttohautausta ilman pappia. Ihastuin luettuani Henning Mankellin kirjan, jonka nimeä en nyt muista. En kerro mitä siinä tapahtui, mutta vaimo nousi saarella kuoltuaan syöpään savuna ilmaan. Haluaisin samaa! Kuoleman ympärillä, kuten monen muunkin asian, pyörii rahastus
ja hyötyminen.
Eikö ole niin että ihminen voi valita eläessään kuka hänet siunaa kuoltuaan. Luulen ainakin niin.
Toivon opiskelijoille onnea ja menestystä.
No comments:
Post a Comment