Ikikuusiksi luulemamme kuuset olivat naavakuusia. Naava roikkui oksilta alas ja huojui tuulessa, todisti ilman puhtaudesta. Metsä oli luonnonuskoisessa Suomessa, joka ei silloin ollut Suomi vaan jotain muuta, Pyhä. Se oli paikka jonne mentäessä oltiin toisessa todellisuudessa. Jos suututti huonolla käytöksellä metsänväen, siitä ei hyvä seurannut. Me tiedämme, koska olemme suomalaisia, että metsä on edelleenkin pyhä. Kun metsäkone tulee metsään, on paha tullut metsään. Siitä ei selvitä kansakuntana ilman rangaistusta.
Itsenäisyyspäivän vietto todellistuu kauppatorin nälkäisten Ruokakassitapahtumassa. Kukaan ei valehtele kansakuntamme tilaa mikäli uskaltaa katsoa nälkäisten ja köyhien kiemurtelevaa jonoa. Nuorille ja ylimielisille sanon että älkää pilkatko köyhiä, sillä itse voitte olla siinä jonossa koska tahansa.
Ahneille optiomiljonääreille ja muille piittaamattomille sanon että kun kuoletta, jälkipolvet tekevät selvää teidän maallisista tileistänne, Pyhä Pietari taivaan portilla kysyy ikäviä asioita.
Äitini kotikylän merkittävä nainen, opettaja kuoli. Äitini näki enneunen jossa kyseinen opettaja nyhtäisi hampaan suustaan ja antoi sen hänelle. Parin päivän päästä tuli viesti kuolemasta. Tämä opettaja oli vanhanajan opettajia. Hän kasvatti koko ajan. Minun sukuni naiset ovat nähneet näkyjä ja enneunia koko ajan.
Suomi on kohta sata vuotta vanha. Toivokaamme pitkää ja suvaitsevaista tulevaisuutta Suomelle.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment