Siitarin vaaralla käy kova tuuli. Aurinko paistaa, heinät heiluvat ja Koitere lähettää rannalle uhmakkaita aaltojaan. Ränsistynyt laituri käveltävä päästä päähään. On sitten edistytty Matelin ajoista. Siitarin isossa talossa ei pelätä pettuleipää nykyään.
Siitarin kesäkirkko on siirretty jo muutama vuosi sitten Partalan rantaan. Katselen noin neljänsadan metrin nousua rannasta mäelle. Tässä kantoivat tytöt vettä korennoilla ihmisille ja eläimille joka päivä. 
Poimin muutaman päivänkakkaran mukaani ja vein ne Matelin haudalle Ilomantsin vanhalle hautausmaalle. (Klikkaa kuvaa vasemmalla!)Kyläkierroksella tapasin sydämellisiä sukulaisiani, jotka ovat käymässä vähiin.
Ortodoksikirkko ehti mennä kiinni. Tapasin ystävällisen oppaan kirkon pihalla. Täällä on vielä jäljellä ihmismäiset ihmisen kohtaamisen taidot. Parppeinvaaralla katselin Matelin aittoja. Köyhää oli aineellinen elämänsä varmaankin, henkeä sitäkin enempi.
Jos Mateli olisi ollut sivistyneistön nainen, niin hänet olisi jo kohotettu arvoonsa ensimmäisenä suomalaisena naislyyrikkona. Tutkijan asennetta kuvaa pilkallinen tokaisu riisitautisesta, alamittaisesta ja mustasta kansannaisesta. Ensinnäkin Matelin äiti Valpuri paransi lääkemarjoilla riisitautia kotona ja kylissä. Pienikokoinen hän tiettävästi oli ja tumma, mutta ei rujo. Hän osasi kyllä lukea ja ymmärsi lukemansa. Hän pyysi pappilan mamsellia, että tämä opettaisi hänet kirjoittamaan, mutta kirjoitustaitoa ei pidetty sopivana suomalaiselle kansannaiselle.
No comments:
Post a Comment