Telkkarista katsoo Martin Beckin originelli naapuri ja kysyy maistuuko viski. Aidan takana ryhmä nuoria muusikoita laulaa balladia varastetusta elämästä. Siili säntäilee paniikissa lähestyviä askelia. Päivänsinen kukka rypistyy betoniseinää vasten. Tänä yönä ei sada. 
Tarkovskin elokuvissa sataa paljon. Vedellä on sakraali merkitys. Onko katumuksen sakramentti tarkoitettu vain joillekin? Voiko ihminen kävellä Jumalan yli näissä asioissa. Ehkä syyllisyys onkin tarkoitettu ihmisen osaksi, kannettavaksi läpi elämän. Avoimesta ikkunasta virtaa sisälle raikasta ilmaa ja nuoren naisen tulkinta Ave´Mariasta.
Muistorunoja kuolleille runoilijoille ei pitäisi julkaista. Niissä on aina jotenkin katala sivumaku.
No comments:
Post a Comment