Eilen vietettiin maailman ympäristöpäivää. Toivoisi että ympäristöpäivä olisi joka päivä. Että se olisi elämäntapa ja että siitä ei tarvitsisi muistuttaa. Kesäaamuja ei saisi nukkua elämästään. Hiljaisuus, valo ja rauha ovat läsnä. Tai sitten lokit ja linnut rääkyvät ja harakat ja oravat tanssivat katolla niin että hirvittää.
Yleensä ottaen kesäaamut ovat hiljaisia ja kaste kastelee paljaat jalkasi rantapolulla. Saat nuhan ellet pidä varaasi.
Mateli Kuivalatar osasi lukea. Hän on ollut poikkeuksellinen persoona karjalamme kunnailla. Teki omia runoja ja taisi verenseisauttamisen ja yrttilääketieteen saloja, aikana jolloin karjalainen rahvas ei lääkärissä juuri käynyt, saati lääkäriä edes tavannut. Selvittiin kotikonstein tai sitten kutsui nurmituomas.
Kuolemakin oli hyvin luonnollinen tapahtuma. Laitettiin laudalle pyhäpuku päällä arvokkaasti. Sitä ennen oli asianmukaisesti ruumiin pesijäiset ja itkijäiset. Elämä ei ollut helppoa tuolloin, puutetta oli joskus ruoastakin. Henkinen puoli hoitui muun ohella. Mahtoikohan tuolloin olla neuroottisia ihmisiä? Vai onko neuroosit hyvinvointivaltioiden tuote. Jotenkin ajattelisin että ihmisen elämä ei saisi olla liian helppoa ja tasaista. Tietty kauhun tasapaino lienee tarpeellinen voimavara ihmiselle.
No comments:
Post a Comment