Tuesday, June 24, 2008
Milloin runolle keritä?
Matelin omat runot ovat hänen omiaan. Hän tunsi tuskaa ettei voinut runoilla, koska aika ei riittänyt siihen. Arjesta selviytyminen vaati työtä. Vedenkantoa, kotieläinten hoitoa, huushollitöitä. Sen lisäksi parannustöitä riiti, sillä maine oli kiirinyt kauas. Elanto oli revittävä kaikesta mahdollisesta. Lapsia syntyi ja kuoli. Ympäristö suhtautui runonlauluun, kuten tuona aikana suhtauduttiin, se oli tavallista niillä mailla. Erona suulliseen perittyyn runoon Mateli lauloi omia tekemiään runoja, vaikutteita oli tietysti saatu muista runoista, mutta hänen runoissaan on hänen elämänsä maku. Siitä lauloi, josta tiesi, josta tunsi ja kykeni.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment