Matelin maisemissa

Mateli oli kiinnostunut lähes kaikesta mahdollisesta hengenelämään liittyvästä. Hän oli luterilainen, mutta tunsi suurta viehtymystä Kreikanuskoista kirkkoa kohtaan. Hän katseli kauniita uroita toisuskoisista miehekseen. Luterilainen kirkkoherra kielsi moiset mielihalut ja avioliitot toisuskoisten kanssa. Mutta mikäs Matelia pidätteli.
Totta on, että kirkonmenot pidettiin ensin luterilaisessa kirkossa ja sitten niiden päätyttyä Matelikin hipsutteli alkavaan ortodoksien liturgiaan.

Kirkkoherra keksi perustaa Siitarin rannalle kesäkirkon. Matelin mies sai käskyn rakentaa puitteet. Kirkossa kuulutettiin että Kivilahden, Vinkaran ja Lutin ihmisten oli tultava kesäkirkkoon. Tämä kesäkirkko on nykyäänkin toimiva instituutio ja on nykyään nimeltään lomalaisten kirkko. Paikalla yleensä laulavat molempien kirkkojen kuorot. Laulamisesta puheen ollen, Mateli lauloi luterilaisessa kirkossa kanttorin suohon ja kirkkoherra kovin kehui häntä tästä.

Mateli nimitti luterilaisten hautausmaata Luumäeksi. Ortodokseilla ei sellaista ollut, oli kalmisto jossa linnut lauloivat ja saniaiset kasvoivat. Liuta Matelin lapsia makasi Luumäellä. Hän kävi suremassa ja laulamassa heidän haudoillaa. Ei sentään ruokaa vienyt kuten jotkut Shemaikat kertoivat Venäjänkarjalassa tehtävän. Shemeikka edusti Matelille saavuttamatonta miesihannetta, kaikkea sitä mitä suomalaisilta miehiltä puuttui. Kuva oli epärealistinen sillä Shemeikat olivat kauppiaita ja useimmiten naisten naurattajia. Kuitenkin erään Petri Shemeikan kuvaa hän kantoi mielessään lähes kuolemaansa asti, se nosti hänet arjen yläpuolelle vaikeina ja lähes toivottomina aikoina. Ennen kuolemaansa Mateli sai tietää Petri Shemeikan kuolleen. Mateli kuoleman kolkutellessa oli kertonut nähneensä kaikki kuolleet omaisensa ja Petri Shemeikan ovensuussa odottamassa. Matelin salaisesta arkusta löytyi korea huivi; Petri Shemeikan lahjaksi antama, niin kuin myös löytyi Pekka Ikosen hänelle ostama kihlajaislahja ja väljäksi käynyt vihkisormus.

Heidän avioliitostaan ei liene puuttunut dramatiikkaa, sillä Mateli ei ollut tavallinen taipuisa ja nöyrä vaimo. Yllätettyään mihensä uskottomuudesta Mateli nostatti sellaisen rajuilman Siitariin että Pekka pelkäsi yökaudet kalunsa puolesta, keritsimen kuvat silmiensä edessä. Tuohon aikaan ei erottu, elettiin ja koettiin ajat kaikki.



Matelilla oli yksi ominaisuus, varmasti monen muun ohella, joka jurppi appea, kovaa ja rikasta Ikosen isäntää, jonka mielestä naiset soutivat kalalla oltaessa. Mateli ei soutanut, vaan seisoi perässä ja koki pyydykset ja komensi miestään. Kaikki tiesivät että Mateli oli ilmiömäinen kalastaja.

Huhuksen noita Penttinen oli toinen kivi virsussa. Heitteli vihojaan vastarannalle. Mateli kietoi vitsaksia ja siunasi pihapiirinsä niillä pahoja henkiä vastaan. Molemmat lienevät kadehtineet toistensa taitoja ja Mateli naisena joutui todistamaan taitojaan lujemmin kuin miehet. Tuo noita Penttinen on samoja Penttisiä joita eräs sukuhaarani edustaa. Mateli taas oli isäni äidin sukua, jotka ovat aina olleet nopeaälyisiä, kekseliäitä ja iloisia lauluissaan ja töissään. Ja ennen kaikkea sanavalmiita niin rauhassa, kuin vihassakin.

Tietäjä Simana Sissonen oli ennustanut Matelille, että ennen päiviensä päättymistä Mateli saisi korkean vieraan Heisingistä. Tuo vieras oli Elias Lönnrot ja Mateli lauloi ja souteli hänen kanssaan Koitereella kesäisen auringon laskiessa mailleen.