Jokin tässä maassa on nyt perusteelliseti pahan vallassa

Kroppa oireilee. Se on kuin lämpömittari ja kertoo että muutoksesta säässä. ei pakkanen pahasta oli mutta viima on. Tässä kaupungissa tuulee aina. Tori on nykyään täysin autio jo aamusta. 1960-luvulla laulettiin: Mä aukiolla seison, on sade sydämessäni... Nyt kohtaan erään henkilön, joka oli mukana laulamassa, kerää pulloja ja tölkkejä, hauraan näköisenä sairaseläkettä nauttivana älykkäänä ihmisenä. Elämä on meille annettu, vai onko sittenkään? Elämä ei ole reilua.

Eikä se ole reilu niitä setsemää maahanmuuttaja tyttöä ja heidän vanhempiaan kohtaan. Heidät aiotaan karkottaa Irakiin tapettaviksi. Jokin tässä Suomen maassa on perusteellisesti pahan vallassa. Mitähän Suomen hallitus keksii puolustuksekseen mikäli perhe kuolee Irakissa? Ei ainakaan sitä että: Me emme tienneet mitä me tiesimme tekevämme. Muutamille kristityille oikeauskoisille sanon että tässä ei ole kysymys vääräuskoisista jotka saa tappaa, vaan kysymys on ihmisarvosta ja elämän säilyttämisestä.

Toivon myös että länsimaat, Suomi mukaan lukien, eivät tukisi asevientiä. Länsimaiden tekopyhyys on kuvottavaa. Se on saanut aikaan mittaamatonta tuhoa Lähi-Idässä. Katselin äkkiseltään Syyrian soden aiheuttamia tuhoja lukujen valossa. Maasta on paennut seitsemän miljoonaa ihmistä. Kuolleiden siviilien määrä on mitattavissa miljoonissa ja kaupungit ovat raunioina, sairaalat eivät toimi ja uhreja on paljon enemmän kuin pystytään hoitamaan. Ruoasta ja lääkkeistä on pulaa. Amerikka ei ole pelastaja eikä Venäjäkään, sen enenpää kuin maan sisällä olevat ryhmittymätkään. Isis kaikkein vähiten.

Jäätynyt appelsiini torilla

Jäätynyt appelsiina torilla. Sävy sävyyn ratikan kanssa. Jos appelsiini hautautuisi maan alle, niin torilla kasvaisi kohta appelsiinipuu. Toriparkkiherrat eivät vieläkään ole löytäneet aarretta eli rahoittajaa. Odotan että Pölönen vetäytyy hankkeesta.

Kaupunkimme on pakkashuuruja täynnä ja viima on pirullista. Alan kaivata villahousuja. Öljylämmitykset ovat kohta tiensä päässä. Haaveilen maalämmöstä toiseen asuntoomme. Kaukolämpö on epäluotettava ja kallis. Perinteiset puulämmitteiset uunit ovat hyviä mutta työläitä, ellei ole vihkiytynyt asiaan ja kroppa kunnossa. Meillä onnistuu puiden kanto vielä.

Turussa tänään pakkasta -17 astetta. Kylmä viima puhaltaa ja aurinko onneksi jo lämmittää.

Ratikka torilla parkissa

Turun torilla on näytillä mahdollinen ratikka. Jos hyvin käy, siitä tulee kulkuneuvo kaupunkiimme. Mahdollisesti kirjastoon tulee tietopiste jossa voi kysyä mikä on ratikka. Hieno on tuo ratikka. Mieluummin ratikka kuin toriparkki, jos saisin valita. Aurinko paistoi, kylmä viima tunki vaatteiden läpi iholle ja pakkanen, -7 astetta, oli lauhkea. Ihmiset olivat kiinnostuneita ja vierailivat sisätiloissa. Kuljettajaa kuvattiin ahkerasti.

Muistan kun tulin Turkuun 1970-luvun alussa ja viimeiset raitiovaunu vuorot ajettiin ennen lakkautusta. Minulle kerrottiin että kalusto oli päässyt vanhentumaan, eikä vastannut enää tarvetta. Minusta lopettaminen oli tyhmää. Vanha rouva sanoi että ratikka ei ollut vanhoille hyvä, oli korkeat ja hankalat portaat joita pitkin oli vaikea mennä sisään ja tulla ulos. Tämän uuden ratikan myötä edelliset viat ovat poissa. Lisäksi ratikka on saasteeton. Vihdoinkin jotakin positiivista Turun torilla. Toriparkki on järjettömin hanke mitä Turun rahaherrat ovat keksineet ja politiikot siunanneet. Vieressä kuva ratikan numerosta ja määränpääatä.

Kun aurinko katosi

Aurinko ei ole paistanut pitkään aikaan. Ilmastonmuutoksen myötä aurinkoa ei nähdä jatkossakaan talvisin. Jotakin tapahtuu todella. Tänään naapurin seinässä oli auringon kajo. Voi olla että kesällä on aurinkoista.

Nyt on pakkassää. Ihmettelen ihmisen muistin lyhyyttä pakkasten suhteen. Kun olin lapsi pakkasta oli paljon enemmän ja pitempään kuin nyt. Ei nämä pakkaset ole paukkupakkasia, ainakaan Turussa. Viima on viheliäistä.


Ilomantsi on mielentila. Jollekin se voi olla mielenhäiriö mutta minulle se on mielentila. Mielentila on sisäinen ja kulkee mukana kuin (joillakin) läppäri. Muistista nousee kuvia ja niitä on paljon. Henkinen napanuora pitää hengissä ja järjissä näiden sarvikuonojen keskellä. Se hokema että Turusta löytyy totuus, on klisee muiden kliseiden joukossa. Turun totuus ei kelpaa kenellekäänn ohjenuoraksi. Vanhat sananlaskut eivät enää toimi tässä ajassa. Ne ovat täynnä patriarkaalista hölynpölyä.

Aurinko lämmittää jo

Silta-sarja päättyi. Sarjan myötä aloin pitää Sagasta enemmän ja enemmän. Loppu oli tyylikäs ja huikea. Elämä jatkuu ja sarjoja tulee kuin turkin hihasta. Kaikki kunnia Viron 100-vuotiselle taipaleelle. Sarja Tuulten pieksämä maa ei saa minua innostumaan ainakiaan vielä. Luultavasti olen nähnyt sarjan aikaisemmin ja loppuosa oli parempai. Virolainen kansallistunto on kyllä korkealentoista.

Ranskalainen kylä oli yksi rakastamistani sarjoista. Siellä oli huikea henkilögalleria. Pidin monista roolihankilöista mutta opettajasta en pitänyt. Hän oli niin outo naiseläjä, etten toista löydä. Loppujakso oli siirtymistä vainajiksi. Hortensia parka koki kovia, joutui hullujen huoneelle, maalasi kuvia itsestään eri vuosikymmeneltä, ja sai aikaan skandaalin näyttelyllään. Hän toi sinne Natsi rakastettunsa muotokuvan. Hän hyppäsi ikkunasta ja kuoli. Tuli haikea olo kun sarja päättyi.

Kävin kirjsatossa. En löytänyt yhtäkään haluamistani kirjoista.

Jäätietä joelle ei tule tänäkään vuonna. Joen jää ei ehdi paksuta ennen kevättä tarpeeksi. kaipaan pois tästä kaupungista. Tämä kaupunki ei ole metropoli, se voisi tulla kauniiksi maaseutukaupungiksi, mikäli epärealistisista haaveista luovutaan, ja olevan tuhoaminen loppuisi.

Tulisi kevät pian.

Turussa -7 astetta pakkasta. Liukasta. Aurinko lämmittää jo.

Helmikuun 19.

Ullakko-asunnon ikkunat olivat kuurankukkia täynnä. Katon rajassa kulki kuuravana, eikä kynttilän valo ollut pelkästään romanttista, sillä sähkö oli katkaistu maksamattoman laskun vuoksi. Jos talossa, jossa asuin ei olisi ollut vanhaa öljylämmityssysteemiä, olisin jäätynyt. Olisi pitänyt tiivistää ikkunat ja estää veto. Olisi pitänyt niin monta kertaa ja sitä ja tätä. Ellen ryhdistäydy, siitä tulee elämän tapa, tuumin ja kohta onnistuin vähäksi aikaa.

Olin maalannut asuntoni kaksikymmentä neliötä omaksi maailmakseni. Millenium ei ollut vielä käsillä. 1900-luku verisine taistoineen ja teknisien kehityksen rynnistyksen saattelemana jäisi kohta taakse. Silloin ei vielä puhuttu ilmastonmuutoksen tuomista vaaroista maapallolle, tai pakolaisuudesta isossa mittakaavassa. 1970-luvulla tulivat Suomen ensimmäiset pakolaiset Chilestä. Se selvitettiin onnistuneesti, huomioon ottaen ettei valmiuksia ollut. Varmuuden vuoksi kaikille annettiin kumisaappaat, vaikka oli talvi.

Olin perinyt vanhempieni kuoltua vanhan ja ihanan nojatuolin. Siinä istui jonkin aikaa pakolainen. Hän oli kaunis mies, ja näytti istuessaan maalaukselta. Miehen silmissä oli ikuinen ikävä jonnekin; ikuiseen ikävän kotimaahan. Hänen nimensä oli Hector ja hänen kanssaan jaoin viinin, leivän, villapaidat ja vähät kolikot. Aikana, jonka asuin Hectorin kanssa, maalasin parhaat tauluni. Pidin näyttelyn ja minua haastateltiin. Olin julkkis vähän aikaa.


Turussa -10 astetta.

Valo lisääntyy koko ajan

Fred Vargas on dekkaristi omaa luokkaansa. Luen parhaillaan tätä mainiota kirjaa. Siinä on se kohta, aivan alussa, jossa pikkupojat olivat työntäneet rupikonnan suuhun palavan savukkeen. Rupikonna imi savua vimmatusti mutta ei osannut puhaltaa. Sitten rupikonna räjähti. Komisario kertoi tämä kotona kuudelle lapselleen. Ei olisi pitänyt, sillä seurasi kysymysten tulva ja lopuksi lapset alkoivat miettiä miten tupakka toimisi muiden eläimien kanssa. Lopuksi voipunut komisario kokosi auktoriteettinsa ja sai lapset palautettua tolilleen. Tämä ja muita sivujuonteita varsinaisen talikkomurhaajan saamiseksi kiinni.

Vanha-Börs säilyy. On syytäkin, sillä muinoin taisteltiin torin puoleisesta julkisivusta. Nyt on tori ja ympäristö vaarassa.

Pitkin Eerikinkatua käveli yksi entinen luovan toiminnan ohjaaja vaivalloisesti. Toisen näin eräässä yleisessä vessassa huumehommissa. On se kumma miten nämä tähtiohjaajat rappeutuvat. En tuntenut myötätuntoa kumpaakaan kohtaan, koin hieman liikaa muinoin. päivä olisi mennyt lopullisesti vituralleen mikäli Harriet Selkäänpuukottaja olisi ilmaantunut tielleni. Turkulainen vittumaisuus on omaa luokkaansa. Tiedän monta hyvää ja pätevää ihmistä, joita ei koskaan vakinaistettu. Ehkä he olivat poliittisesti epäilyttäviä tai muualta tulleita.

Turussa -2 astetta. Valon määrä lisääntyy koko ajan. Jos aurinko tulisi esiin olisi häikäisevää.